Suo ja City

Pikaisesti karpaloita ja pari kuvaa

2011-10-29T22:27:00.004+03:00

Miltei kolme kuukautta on vierähtänyt edellisestä reissusta suolle. Aivan liian pitkä aika minun mielestäni, mutta joskus asioita pitää vain laittaa tärkeysjärjestykseen ja monet asiat ovat ajaneet (valitettavasti) kuvaamisen edelle. Tällä kertaa kävin hyvän ystäväni kanssa poimimassa karpaloita. Marjoja oli yllättävän vähän, mutta saimme poimittua suunnilleen sen mitä olimme hakemassakin. Poiminnan lomassa nappasin muutaman kuvan, lähinnä muistoksi siitä että pääsin kuin pääsinkin käymään suolla ennen talven tuloa.

Kesä meni

2011-08-17T22:03:00.010+03:00

En ole ehtinyt koko kesänä kuvaamaan, enkä myöskään päivittämään tätä blogiani. Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun aikani kului töissä ja takapihamme "projektin" kimpussa. Korjasin kellarin seinustan ja sen jälkeen rakensin uuden terassin. Suurin osa ajasta kului lapion varressa, ensin tehtiin iso kuoppa ja sitten se piti vielä täyttää:
En jaksa laskea montako kuutiota lapioin, mutta paljon tuota hiekkaa siirtyi edes takaisin. Nyt tuo seinusta on kuitenkin laitettu sellaiseksi kuin sen pitääkin olla: salaojitukset, sadevedenpoistot ja muut on laitettu kuntoon.

Terassista tuli ihan viihtyisä, mukava istua keinussa viettämässä aikaa tai grillailla kun paikat ovat kunnossa. Ja ei, terassi ei ole vinossa, vaan kamera on ollut vinossa kun kuva on otettu. Taiteellisena vapautena päätin, että en ala kuvaa oikomaan. Se on ihan hyvä näinkin.
Kun terassi oli saatu valmiiksi, pääsin viimein pitämään tyttärelleni antamani lupauksen ja vein hänet maastoon kuvausretkelle. Tässä pari kuvaa retkeltämme:
Nea otti tämän kuvan takkiini tarttuneesta vapaamatkustajasta:
Olen luvannut viedä Nean katsomaan ja kuvaamaan kurkien muuttoparvia, joten seuraavat päivitykset tulevat varmaan hieman nopeammin kuin tämä.

Keväinen aamu suolla

2011-04-19T21:51:00.006+03:00

Lähdin liikkeelle viiden aikoihin. Hieman lähemmäs suon laitaa vievä metsäautotie oli jo niin sula, että sitä pääsi ajamaan tavallisella henkilöautollakin, joten kävelymatkani lyheni hieman. Auringon noustessa lähdin tallustamaan kohti odottavaa urakkaani. Alkumatkasta kävely sujui melko mukavasti, metsässä ja hakkuuaukealla oli joko paljasta maata tai sitten ohut mutta kantava hanki. Suolla tilanne muuttuikin sitten aivan toiseksi. Muutamaa varjoisaa metsänreunaa lukuunottamatta kaikki oli sulaa ja vettä oli todella paljon. Etenin askel askeleelta, vaikka upposinkin miltei polvia myöten koko ajan. Matkan varrella pysähtelin katselemaan ja kuulostelemaan keväistä luontoa. Yksinäinen kurki huuteli reittini varrella:
Kuten tavallista, kurki oli melko kaukana ja kun jatkoin liikkumista, vaikkakin siitä poispäin, se otti siivet alleen ja poistui omille teilleen:
Lopulta pääsin perille ja havaitsin että piilon kiinnitykset olivat odotetusti taas pettäneet. Lumen ja maaston sulaessa ne eivät tietenkään pysyneet paikallaan. Onneksi lähinnä varmistuksena käyttämäni kiinnitys pieneen mäntyyn oli estänyt piiloa lentämästä tuulen mukana kokonaan pois paikalta. Vaikka teltta olikin hieman runnellun näköisenä kyljellään lammikossa, mitään ei kuitenkaan ollut rikkoutunut:
Otin muutaman maisemakuvan tapaisen otoksen, lähinnä muistoksi itselleni:
Piilon lähellä majaillut joutsenpariskunta oli saanut seuraa sitten viimenäkemän:
Lastasin piilon kyytiin ja lähdin palaamaan takaisin päin. Piilon paino aiheutti sen, että pidin aina välillä lyhyitä hengähdystaukoja joiden aikana otin kuviakin. Yhdellä pysähdyksellä kauempaa kuuluneet huudot kiinnittivät huomioni. Kesti hetken saada linnut paikallistettua, mutta lopulta havaitsin neljän kurjen pitävän jonkinmoista torikokousta ja vaihtavan kuulumisia keskenään melko kovalla äänellä lähellä suon laitaa:
Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti ja piiloa ja varusteitani rahdatessa tuppasi tulemaan hiki, maastosta löytyi vielä hieman viileämpiäkin kohtia:
Paluumatkalla hakkuuaukon reunalla oli auringonpaisteessa jo niin lämmintä, että sain kuvattua kevään ensimmäiset perhoskuvani:
Rankka reissu, mutta nyt piilo on kotona kuivumassa ja odottelemassa seuraavia kuvausretkiä.

Pisara kevättä

2011-04-14T18:26:00.003+03:00

Lumet sulavat, kevät on siis täällä:

Lisää teeriaamun kuvia

2011-04-13T11:58:00.005+03:00

Kävin läpi kuvasaalista. Melkoinen määrä kuvia yhdeltä aamulta, mutta mielestäni silloin pitää antaa kameran raksuttaa kun jotain tapahtuu. Näistä kuvista selvinnee yhteenottojen rajuus, soitimen keskeiset paikat olivat todella kovien otteluiden takana:

Pystyin kuulemaan lintujen yhteenotoista syntyneitä tömähdyksiä ja siipien läiskettä piiloonkin, aika vakuuttavia ääniä. Pitäisiköhän sitä kokeilla joskus saada tuo tapahtuma kuvattua videollekin?

Taas aamun teeriä

2011-04-10T20:30:00.011+03:00

Niinhän se on, hullu mikä hullu. Herätyskello pärähti soimaan kahdelta yöllä. Olin ehtinyt nukkua noin kolme tuntia. Laitoin kahvinkeittimen valuttamaan pakollisen kofeiiniannokseni, pistin vedenkeittimen päälle ja käytin nuoremman koiran ulkona tarpeillaan. Palatessani sisälle kahvinkeitin oli valmis luovuttamaan pakollisen aamumukilliseni. Hörppiessäni kahvia termokseen kaatamani kuuma vesi ehti sopivasti liottaa teepussista tarpeeksi makuja aamun retkeä varten. Kahvin jälkeen laitoin edellisenä iltana tekemäni eväsleivät rinkkaan muiden varusteiden sekaan, sijoitin termoksen rinkan sivutaskuun ja nostin koko komeuden autoon.

Hieman kolmen jälkeen olin metsäautotien päässä ja lähdin hiihtämään kohti piiloa. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomasin jälleen kerran miten tärkeää on tarkistaa KAIKKI varusteet ennen lyhyttäkään reissua. Tällä kertaa petti suksi, tai tarkemmin oikean suksen side. Sain siteen korjattua välttävään kuntoon maastossa. (Tästä operaatiosta tarkempi selostus tulossa)

Mitä lähemmäs piiloa tulin, sitä märempää oli meno. Suolla oli ohuen lumikerroksen alla paksu kerros sohjoa ja vettä ja sen alla jäätä. Paikoitellen sain olla tyytyväinen että saappaanvarret riittivät. Piiloni oli kuitenkin pysynyt kuivilla pienen mättään päällä, mutta kolmella sivulla oli tarjolla erittäin kylmä kylpy, mikäli piilo lähtisi luisumaan lumen peittämien turppaiden päältä.

Asetuin piiloon, puin rinkasta reilusti vaatetta päälle ja laitoin kuvauskaluston valmiiksi. Sitten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella ja nauttia eväistä. Kello oli 4:35 kun olin saanut kaiken valmiiksi. Muun tekemisen puutteessa laitoin kotijoukoille lyhyitä tilannekatsauksia FaceBook:in kautta kännykälläni.

Aikanaan aurinko alkoi nousta ja valo lisääntyä niin että pystyin näkemään piilosta uloskin. Aamu ei ollut aivan niin kirkas kuin olin toivonut, pilvien takaa noussut aurinko loi aamuun sinisiä ja harmaita sävyjä toivomieni keltaisen ja oranssin sijaan:
Olin hieman kylmissäni ja ehkä siitä johtuen hieman turhautunut. Ehdin jo epäillä reissusta tulleen taas yksi merkintä sarjaan "kävin, mutta en kuvannut" kun piilon lähistölle laskeutui muutama teeri ja niiden perässä jokunen töyhtöhyyppä. Tässä vaiheessa valoa alkoi olla juuri sen verran että kuvaamista saattoi jo harkitakin:
Teeret pitivät meteliä ja pörhistelivät, mutta varsinaisia yhteenottoja ei tapahtunut, haastaja väistyi aina ajoissa ja soitimen paikkajako vaikutti olevan kaikkien tiedossa:
Yllättäen kaikki paikalla olleet linnut hävisivät paikalta ja havaitsin niiden siirtyneen useiden satojen metrien päähän. Suunnittelin jo laittavani varusteet kasaan kun paikalle alkoi laskeutua yhä enemmän teeriä, kunnes piilon ympärillä oli noin kaksikymmentä lintua. Teerien perässä paikalle saapuivat myös töyhtöhyypät sankoin joukoin:
Uusintakierroksella teeret kävivät huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin aiemmin, yhteenottoja tapahtui tuon tuostakin ja soitimen keskeisimmistä paikoista käytiin rajuja kamppailuja:
Teerien lopetettua ottelunsa, paikalle saapui vielä "puhdistusosasto" jota tuntui kovasti kiinnostavan yhteenotoista jääneet jäljet:
Lisää aamun kuvia tulossa esille kunhan saan kaikki ottamani kuvat käytyä läpi.

Ladun aukaisua ja kevättä

2011-04-07T14:16:00.006+03:00

Kevät on tosiaan tullut. Pikaisella hiihtokierroksella maastossa huomasi hyvin kuinka viime päivien lämpöasteet ja vesisade ovat pehmittäneet lumet. Eräsuksillakin upposin jatkuvasti miltei polvea myöten lumeen ja eteneminen oli näin ollen melko hidasta. Paarustin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, ajattelin tampata ladun piilolle koska tarkoitukseni on mennä lauantaiaamuna kuvaamaan ja kaluston kanssa ladun aukaisu on kaikkea muuta kuin kivaa puuhaa.

Pääsin lopulta perille ja huomasin piilon kiinnitysten irroneen osittain. Lumi oli sulanut siinä määrin että hankeen upottamani kiinnitykset olivat tulleet esille. Lumi oli myös sulanut piilon alta, piilon pohjalevyt olivat aivan kallellaan ja osittain vedessä. Siirsin koko systeemiä muutaman metrin, hieman kuivempaan kohtaan ja tein uudet kiinnitykset.

Piilolle saapuessani huomasin piilon ympärillä runsaasti teerien jälkiä ja vähän matkan päästä lähti 10 teeren parvi lentoon, eli sijoittelu vaikuttaa ihan hyvältä.

Vanhat tuttuni olivat myös saapuneet paikalle, kevättä on siis ilmassa:
Hiihtäessäni suota pitkin, kuulin myös kurjen huutavan jossakin kaukana sumun keskellä. Paluumatkalla huomasin metsäautotien varressa tiaisia. Pysähdyin hetkeksi ja nappasin pari kuvaa:
Jälkimmäisestä veijarista olisi ollut mukava saada vähän parempikin kuva, mutta en jäänyt kytistelemään, vaan jatkoin matkaani autolle ja kotiin.

Liian väsynyt

2011-04-01T16:15:00.004+03:00

Eilen iltapäivällä mietin lähtisinkö yöllä piilolle yrittämään teerien kuvaamista. Pienen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin etten viitsi nousta aamuyöllä kahtena yönä peräkkäin. Ehtiihän niitä teeriä kuvaamaan joskus toistekin. Tämä voi tietysti olla vain hiljalleen ikääntyvän perheenisän selittelyäkin. Aamulla olisi kyllä ollut erinomainen sää kuvaamisen kannalta, yöllä oli ollut sen verran pakkasta että hanki olisi kantanut hyvin suksen alla ja auringonnousu antoi taas todella hienoa ja sävyrikasta valoa. Aamupäivällä auringonpaistetta katsellessani saatoin tuntea hetken ajan pientä katumusta ja harmistusta siitä että en viitsinyt lähteä. Asian hyvä puoli on kuitenkin se, että sain autettua kotihommissa, joita tuntui taas riittävän aivan tarpeeksi.

Mielessäni on aivan tietty teerikuva jota olen hakemassa, saa nähdä onnistuuko vai joudunko odottamaan seuraavaa soidinta. Ilmatieteenlaitos lupaili tiistaille taas sopivaa keliä kyseistä kuvaa varten, mikä sopiikin hyvin minulle koska viikonloppu on buukattu täyteen muuta ohjelmaa.

Pieleen meni

2011-03-31T17:27:00.000+03:00

Säätiedotus piti paikkansa, yöllä oli pakkasta ja aamu valkeni aurinkoisena. Lähdimme Nean kanssa aamuyöllä liikkelle ja hiihdimme piilolle. Hiihtomatkalla pysähdyimme pariinkin kertaan ihastelemaan kirkasta tähtitaivasta. Riittävän kaukana kaupungin valoista pääsee näkemään aivan eri tavalla kuinka paljon tähtiä taivaalle mahtuukaan. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan suksiemme ja ahkiomme rahina hangen pinnalla.

Saavuimme piilolle hyvissä ajoin, taivaanrannassa oli vasta hieman vaaleaa näkyvissä. Purimme varusteet ahkiosta ja kömmimme piiloon. Puimme reilusti lämmintä vaatetta päälle ja asettelimme kuvauskaluston taas valmiiksi odottamaan aamunkoittoa ja mahdollisesti paikalle saapuvia teeriä. Sitten homma menikin pieleen. Vaikka Nealla oli vaatetta päällä sellainen määrä, että keskiverto inuiitti olisi paistunut elävältä, alkoi pakkanen hiipiä iholle ja vilu puseroon. Jonkin aikaa yritimme sinnitellä ja keksiä keinoja lämmitellä, mutta lopulta totesimme ettei auta muu kuin lähteä hiihtelemään kohti autoa ja kodin lämpöä.

Paluuhiihto lämmitti jäseniä sen verran että Nea malttoi matkan varrella pysähdellä ottamaan muutamia kuviakin:
Nämä muutamat otokset pelastivat reissun, harmistus ottamatta jääneistä teerikuvista unohtui. Hiihtäessämme kuulimme teerien pulputusta muutamaankin kertaan, mutta emme jääneet murehtimaan niitä vaan keskustelimme hangella olleista jäljistä, auringonnousun kauniista värisävyistä siitä mitä kaikkea voimme käydä kuvaamassa sitten kun ilmat ovat lämmenneet. Nea kyllä varmisti minulta vielä lähtevätkö linnut karkuun jos yritämme hiihtää sinne mistä äänet kuuluvat.

Retkemme päätteeksi sovimme, että voimme käydä hiihtoretkillä kuvaamassa ja syömässä eväitä, mutta pakkasella kojuttelu on liian kylmää touhua Nealle vielä tässä vaiheessa. Nyt vain odottelemme että kevät tulisi kunnolla, lumet sulaisivat ja pääsisimme katsomaan mitä kaikkea nähtävää ja kuvattavaa löydämmekään.

Jälkiä hangella

2011-03-29T17:04:00.006+03:00

Ulkona oli niin hieno päivä, että päätin lähteä hiihtämään ja katselemaan näkyisikö viime päivinä sataneessa lumessa jälkiä. Löytyihän niitä:
Kuten näkyy, keli oli mitä mainioin. Muutama aste pakkasta, aurinkoa, tuskin ollenkaan tuulta ja muuta sentti kevyttä pakkaslunta hyvin kantavan hangen päällä:
Piilo oli kärsinyt tuiskussa ja tuulessa:
Lumi oli pakkautunut piilon seinää vasten ja painanut koko hökötyksen hieman kasaan. Tietenkään en ollut varannut lapiota matkaan, joten piilon esille kaivaminen kesti melko pitkään. Lopulta koko komeus oli taas hangen pinnalla ja siirsin sen hieman parempaan paikkaan tulevia kuvausretkiä silmälläpitäen:
Tein piilon kiinnitysnaruihin "kylmäkallet" ja kiristin ne mahdollisimman tiukalle, ihan siltä varalta että tuuli ja tuisku yltyvät jälleen. Piilon uuden sijoituspaikan lähellä oli runsaasti jälkiä:
Torstaille on säätiedotuksen mukaan luvassa kunnon yöpakkasta ja aurinkoinen aamu, pitänee lähteä Nean kanssa ottamaan uusintakierros teeristä...

Aamun teeriä

2011-03-27T15:09:00.014+03:00

Lähdimme liikkeelle myöhemmin kuin olin suunnitellut. Jotenkin vain nukutti niin kovasti, että en saanut itseäni liikkeelle. Onneksi havahduin horteestani siinä määrin ajoissa, että hieman kiirehtien pääsimme vielä pimeässä liikkeelle. Matkalla suolle kuvittelin mokanneeni koko reissun ja kiroilin hiljaa mielessäni koko ajomatkan ajan. Pysäköidessämme auton, paha tuuleni helpotti hieman, oli vielä täysin pimeää. Nuori seuralaiseni oli hieman peloissaan kun lähdimme otsalamppujen valossa hiihtämään, mutta mitä pitemmälle matka edistyi, sitä enemmän hän näytti nauttivan touhusta. Saapuessamme suon laidalle itäinen taivaanranta alkoi jo pahasti vaalentua, mutta suolla matka taittuikin sitten nopeammin ja saimme kirittyä aikataulua kiinni muutamilla minuuteilla. Pääsimme piilolle arviolta puoli tuntia myöhässä suunnitellusta. Puimme reilusti vaatetta päälle ja laitoimme kuvauskaluston valmiiksi. Odotellessamme jotakin tapahtuvaksi nautimme eväiksi laittamiamme voileipiä ja teetä.

Seuralaiseni alkoi jo olla valmis luovuttamaan kun havaitsin parin kymmenen teeren ilmestyneen piilon lähettyville:
Seuralaiseni otti kuvia minkä kerkesi teerien ottaessa mittaa toisistaan:
Teerien lähdettyä paikalta, kasailin varusteita ja Nea kävi katsomassa teerien jättämiä jälkiä lumessa. Kun olin saanut varusteet kasaan, neiti tuli takaisin ja komensi minut ottamaan kuvia löytämistään jäljistä:
Paluumatkalla nappasin vielä muutaman kuvan, lähinnä muistoksi tytön ensimmäisen teeriretken tunnelmista:
Nean ottamat kuvat näyttivät tältä:
Kaikkinensa siis oikein onnistunut reissu. Kotimatkalla Nea kysyi voisimmeko käydä katsomassa ja kuvaamassa teeriä vielä toistekin. Totesin että kyllähän se käy.

Odottelevan ajatuksia ja murheita

2011-03-25T18:53:00.004+02:00

Katselin viime vuoden tekstejäni ja totesin että ensimmäiset merkinnät teeristä soitimella löytyvät 2.4. postatusta tekstistä. Siinäkin oli kyse vain jäljistä lumessa. 7.4. oli sitten jo lintujakin näkyvissä, tosin liian kaukana piilosta. Syy miksi ryhdyin pohtimaan päivämääriä ja käymään läpi vanhoja blogitekstejäni johtuu siitä, että tarkoitukseni olisi lähteä sunnuntaina kuvaamaan. Olen siis liikkeellä viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Pienessä mielessäni murehdin ovatko teeret jo aloittaneet soitimensa ja onko sunnuntaina mitään kuvattavaa.

Normaalisti en välittäisi asiasta alkuunkaan, ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen reissu jossa kuvaaminen ei onnistu. Sehän on osa koko touhun viehätystä. Tällä kertaa paineet onnistumiseen ovat kuitenkin todella kovat. Mukaani lähtee 7 vuotias kuvaajanalku, joka tuskin malttaa odottaa reissua kun haluaa nähdä teeriä ja päästä kuvaamaan niitä. Murehdin myös varustustamme, on vaikea arvioida miten paljon lämmintä vaatetta tytölle pitää ottaa mukaan että varmasti pärjää. Paikallaan istuminen pakkasessa vaatii aika paljon vaatetta ettei vilu pääse yllättämään. Yöllinen hiihto piilolle arveluttaa myöskin, mitenköhän neiti jaksaa. Hiihtovauhtiakin on vaikea arvioida. Tarkoitushan on päästä piilolle pimeässä, mutta kuitenkin niin ettemme joudu sitten odottelemaan piilolla tuntikausia aamun kajastusta ja riittävää valoa kuvaamiseen.

Pitäkäähän peukkuja että kaikki menee hyvin, tämä on tärkeä retki.

Uusi versio piilosta, jatkoa

2011-03-25T08:44:00.005+02:00

Edellisessä postauksessa lupasin laittaa esille kuvia piilosta värjättynä, heti kun maali olisi kuivunut. Työt haittasivat taas harrastustoimintaa sen verran, että pääsin julkaisemaan kuvat vasta nyt, vaikka värit kuivuivat jo joitakin päiviä takaperin. Kuvioinnista tuli tämän näköinen:
Unohdin maalata teltan huipulle tulevan tuuletusaukon suojuksen, mutta värjään sen jossakin sopivassa välissä, parin minuutin homma. Kuvassa piilo on jo paikallaan odottelemassa kohta alkavaa teeren soidinta. Maastokuviointi ei oikein istu lumiselle aukealle, mutta kun piilon päälle virittää valkoisen naamioverkon, tilanne muuttuu aika tavalla:
Kauempaa katsottuna piilo häviää maisemaan aika mukavasti.

Rakenteluohjeista unohtui yksi pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Sadeläpät tarvitsevat tietysti jonkin systeemin jolla ne pidetään yläasennossa silloin kun piiloa käytetään. Ompelin läppien yläreunan molemmin puolin kapeat nauhat joilla ylös rullattu läppä saadaan sidottua kiinni:

Uusi versio piilosta

2011-03-19T21:06:00.013+02:00

Pari vuotta palvellut piiloni alkoi olla jo hieman kärsineen oloinen ja aiemmin mainitsemani pienet puutteet rakenteessa alkoivat myös painamaan mieltä kevätkauden tehdessä tuloaan. Päätin siis uudistaa hyväksi havaitun pohjarakenteen päälle pystytettävän teltan.

Rakentelu alkoi taas sillä että pystytin teltan. Tällä kertaa keskelle olohuonetta, koska "verstas" on niin täynnä romua ettei siellä mahdu juuri nyt tekemään mitään.

Seuraavaksi mitoitin kuvaus- ja tähystysaukkojen paikat. Varmistin mitoituksen laittamalla jalustan ja objektiivin telttaan ja kokeilin missä kohdissa kuvaaminen kävisi mukavasti:

Piirsin tussilla objektiivin ympärille viivat jonka mukaisesti sitten leikkaisin kuvausaukot. Samalla sovitin tähystysaukkojen paikat kuvausaukkojen viereen ja kiinnitin tähystyaukkoihin tulevan verkkokankaan kevyesti kulmistaan nuppineuloilla paikalleen:

Pienellä jalustaan kiinnitetyllä spottivalolla sain selkeän kuvan verkkokankaan ääriviivoista myös teltan ulkopuolelle:
Käyttäen viivoitinta ohjurina ja erittäin terävää veistä leikkaamiseen, viilsin kuvausaukoille ristiviillot ja tähystyaukkoihin suorakaiteen muotoiset aukot teltan kankaaseen:
Purkasin teltan ja käänsin sen ympäri, telttakankaan sisäpinta ulospäin ja kiinnitin tähystyaukkojen verkkokankaan mahdollisimman tiukastai nuppineuloilla reunoistaan telttakankaaseen kiinni:
Ompelin verkkokankaan kiinni telttakankaaseen. Ommeltaessa tuli kiinnittää erityistä huomiota siihen ettei telttakangas päässyt menemään ryppyyn ompeleen väliin, ylimääräistä kangasta kun tuntui olevan joka paikassa:
Kun kaikkien tähystysaukkojen verkot oli ommeltu, pystytin teltan uudestaan ja mittasin minkä kokoiset sadeläpät tehdyt aukot tarvitsivat. Leikkasin sopivan kokoiset palat kevytpeitteestä, mitä oli jäänyt yli piilon edellisen version sadeläpistä. Ompelin läpät yläreunastaan kiinni telttakankaaseen, reilusti tehtyjen aukkojen yläpuolelle:
Sadeläppien alakulmiin ompelin kiinni pätkät kuminauhaa, joilla läppä voidaan kiristää kiinni piilon alakulmiin:
Perheemme parempi luontokuvaaja kävi heti kokeilemassa tähystysaukkojen toimivuutta ja totesi piilon vastaavan tiukkoja laatuvaatimuksiaan:
Maalasin piilon spraymaaleilla maastokuvioiseksi. Tällä hetkellä piilo on kuivumassa maalauksen jäljiltä, laitan kuvan valmiista lopputuloksesta kun maali on kuivunut.

Taas puuttui kamera

2011-03-06T21:02:00.004+02:00

Tänään oli taas sellainen päivä, että hieman harmitti kun ei ollut kameraa mukana töissä. Olisihan se ollut kiva saada otettua pari kuvaa, mutta minkäs teet. Toisaalta, mukana rahdattavaa on ihan riittävästi ilman harrastekamojakin. Parempi pitää työt ja harrastus erillään muutenkin.

Pelastimme nimittäin Huuhkajan. Oli ilmeisesti rankan talven jäljiltä niin huonossa kunnossa ettei päässyt erään herran takapihalta oikein mihinkään. Pienen pyrähdyksen jälkeen nappasin linnun haaviin, josta se sitten siirrettiin pahvilaatikkoon ja nostettiin auton perälle. Paketin toimitimme sitten Pyhtään lintuhoitolaan.

Tulipahan taas tehtyä yksi sellainen homma mistä jäi kaikille osallisille hyvä mieli. Uskoisin meinaan että huuhkajakin on lopulta ihan tyytyväinen kun huomaa saavansa hieman sapuskaa ja pääsee sitten taas takaisin sinne mihin kuuluukin.

Keittiömestarin erikoinen

2011-02-26T01:18:00.004+02:00

Jotkut saattavat tietää että touhuan mielelläni keittiössä. Ruokaa on vaan mielestäni mukava laitella. Harvemmin mitään erityistä ja hienoa, vaan ihan tavallista arkisapuskaa. Videoklipissä esiintyvää kokkia voisi kaiketi kutsua jonkinlaiseksi innoittajaksi tai esikuvaksi:

Aurinkoa ja pakkasta

2011-02-21T20:30:00.002+02:00

Ulkona on ollut melko kylmä viime aikoina, etenkin yöt ja aamut ovat olleet suorastaan hyisiä. Päivisin lämpötila on ollut kuitenkin ihan siedettevissä lukemissa ja aurinko on hellinyt ulkoilijoita. Valitettavasti en ole kuitenkaan päässyt rapsakoista talvipäivistä nauttimaan. Viikko meni kuumeen kanssa taistellessa, eikä olo ole paras mahdollinen vieläkään. Harmittaa. Olisi ollut mukava käydä hieman hiihtelemässä ja ehkäpä ottaa jokunen valokuvakin.

Lähipäivinä olisi tarkoitus kasata seuraava versio kuvauspiilosta. Laitan rakentelun edistymisestä tekstiä ja kuvaa esille kun saan homman käyntiin.

Tietotekniikkaa

2010-12-11T21:23:00.003+02:00

Perheemme nettiyhteys on pätkinyt pahasti viime aikoina. Syykin selvisi, tuo langattoman verkon matopurkki pätkii yhteyttä. Jos laitan koneen kiinni piuhan päähän, ongelma poistuu. Ihan ymmärrettävää ettei se suostu toimimaan kunnolla, se on miltei museotavaraa kun siitä on noin puoli vuotta kun kannoin sen kaupasta ulos. Rahallisesti menetys ei ole suuren suuri, mutta mikä hitto siinä on ettei mitään tehdä enää nykyään kestämään? Ihan kuin maailma ei olisi hukkumassa paskaan jo muutenkin.

Hyvä ystäväni on omassa blogissaan purkautunut tasaisin väliajoin kamppaillessaan internet palveluja tarjoavan firman asiakaspalvelun kanssa. Jostakin syystä heille tuntuu olevan hyvin vaikea käsittää että kaverini on muuttanut, tai jotain semmoista. No, sama firma iski laatupalvelulla minun matkapuhelimeni kanssa. Vaihdoin vanhan matkapuhelinliittymäni saman firman hieman nykyaikaisempaan versioon. Kylkiäisenä minulle luvatiin uusi puhelin. Allekirjoitin liittymän muutospaperit joskus kesällä kyseisen firman asiakaspalvelupisteessä. Aikaa kului eikä puhelinta kuulunut. Arvelin sen tulevan aikanaan. Katselin tuossa hiljattain puhelinlaskuani ja huomasin firman veloittaneen minulta kesästä lähtien "laitemaksua"... Siis mitä hittoa! Enhän minä ole edes nähnyt koko luuria, joten miksi hitossa siitä jotain maksaisin. Yritin soittaa asiakaspalveluun, mutta parinkymmenen minuutin jonottamisen jälkeen luovutin ja laitoin firman nettisivujen kautta palautetta ja yhteydenottopyynnön. Aikaa kului pari päivää ja sitten minulle soitettiin ko. firmasta. Hyvin mielyttävä ääninen naisihminen pahoitteli kovasti ja selitti vaikka mitä. Lupasi hyvittää laitemaksut seuraavassa laskussa ja laittaa luurin tulemaan. Kävin tänään hakemassa luurin postista. Ihan kiva. Seuraava lasku täytyy sitten katsoa aika tarkkaan, omien laskujeni mukaan firma on sen jälkeen minulle vielä muutaman euron pystyssä..

Kaksi kuukautta

2010-12-05T21:22:00.003+02:00

on kulunut ihan huomaamatta. Maahan on tullut lunta ja kuvaaminen on ollut miltei nollassa. Joitakin pikaisia perhealbumiin sopivia kuvia on tullut otettua, mutta siinä ne sitten ovatkin. Perhealbumiin se varmaan menee tämäkin:

Syksyä

2010-10-07T11:36:00.002+03:00

Kun en kerran pääse muuten kuvaamaan, pitää tyytyä räpsimään nopeita otoksia ihan kotinurkista. Vähän syksyn väriä:

Pari pikaista tipusta

2010-10-06T13:01:00.003+03:00

En ole juurikaan kuvaillut viime aikoina, ainakaan luontoa. Pihapiiristä tallentuivat nämä pari päivää sitten:

Tavallisesta poikkeavia valmisteluja

2010-09-28T21:59:00.004+03:00

Huomenna pitäisi työpäivän jälkeen ottaa taas kuvia. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole luontokuvista, vaan erääseen kalenteriin tulevista henkilökuvista. Reppuun tulee siis kaluston lyhyempi repertuaari optiikan osalta, vähän valaistusta ja siihen liittyvää rompetta. Tuleekohan tästä taas mitään muuta kuin sanomista?

Auringonlaskun kurkia

2010-09-05T21:51:00.004+03:00

Pakkasimme varusteet kahteen reppuun ja lähdimme suon laidalle, tarkoituksena nähdä ja kuvata iltasella paikalle saapuvia kurkia. Minullehan tuossa ei ollut sinällään mitään uutta, mutta seurassani ollut kuvaaja oli ensimmäistä kertaa yrittämässä kurkien kuvaamista. Lisäksi hänellä oli käytössään minulta lainattu kuvauskalusto, jonka käyttö oli vielä hieman hakusessa. Ei siis mitenkään hyvät lähtökohdat kuvausretkelle, etenkin kun säätilakaan ei ollut suosiollinen, harmaan pilvistä ja satunnaista tihkusadetta.

Metsäautotien päässä heitimme reput selkään ja lähdimme kävelemään suolle. Suon reunalla etsimme sopivan puurykelmän johon kiinnitimme naamioverkon jonkinmoiseksi näkösuojaksi meidän ja mahdollisesti saapuvien kurkien väliin.

Verkon virittelyn jälkeen laitoimme kamerat valmiiksi, istuimme reppujemme päälle ja aloimme nauttia eväistä ja odotella. Seuralaiseni malttoi hyvin jutella riittävän hiljaisella äänellä ja pysytteli enimmäkseen aloillaan, vaikka odottaminen selvästi oli hänestä melko tylsää puuhaa.

Lopulta puiden takaa kuului lähestyvän kurkiparven huutelua. Painauduimme molemmat verkon suojiin, mutta valitettavasti kurjet lensivät aivan suoraan yläpuoleltamme, havaitsivat meidät ja jatkoivat lentoaan puiden latvojen tasalla, laskeutuen suon toiselle laidalle.

Seuralaiseni onnistui ottamaan muutaman kuvan reissumme aikana.

Kurkien saapumista odotellessa piti napata kuva läheisestä kalasääsken pesästä:
Ja verkkomme lähellä olleesta syksyisestä lehdestä:
Kurkiparvestakin saatiin sentään jonkinlainen lentokuva:
Matkalla takaisin autolle pysähdyttiin katsomaan kannon vuosirenkaita ja polun varressa ollutta sientä. Nekin piti tietysti kuvata:
Itse jätin luontokuvauksen tällä kertaa kokonaan väliin ja keskityin ikuistamaan seuralaiseni tunnelmia:
Kaikkinensa onnistunut retki, vaikka emme saaneetkaan sellaista kuvaa jota voisi kutsua nimellä "auringonlaskun kurki". Tämä taitaa kuitenkin olla aika hyvä esimerkki siitä paljon mainostetusta "laatuajasta".

Kävelykierros

2010-08-12T17:36:00.009+03:00

Lähdin aamulla käymään suolla, edellisestä kerrasta olikin jo aivan liian pitkä aika. Eilinen varusteharkinta onnistui hyvin. Laitoin reppuun 50mm objektiivin, loittosarjan, jalustan, pari muistikorttia ja vesipullon. Kameraan laitoin kiinni 400mm objektiivin ja kannoin sitä tapani mukaan kädessä tai pikakiinnityksellä repun viilekkeissä. Kaikkia mukana olleita varusteita tuli käytettyä, enkä tuntenut missään vaiheessa, että olisin tarvinnut mitään sellaista minkä jätin pois.

Pitkä tauko kuvaushommista kostautui heti alussa kun olin päässyt metsästä suolle. Läheisestä puusta lähti varpushaukka lentoon ja pyöräytin kameran oikeaan suuntaan. Hain etsimen kautta lintua kuvaan ja hetken ihmettelin miksi kamera ei tarkenna. Sitten tajusin että en ollutkaan pyyhkäissyt peukalolla kameraan virtoja päälle nostaessani sitä. Räpläsin virrat päälle ja tajusin valotuksen olevan aivan pielessä. Seurasin linnun lentoa samalla kun rullasin valotusaikaa kohdilleen. Kun kamera alkoi olla lähellä oikeita lukemia, oli haukka pyyhkäissyt kuusien katveeseen. Se siitä kuvasta. Juuri näitä pikatilanteita varten olen yleensä säädellyt valotusta vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi heti kun lähden liikkeelle ja matkan edetessä ja olosuhteiden muuttuessa. Aiemmin, kun kuljin enemmän kamerani kanssa maastossa, tämä tapahtui sen kummemmin asiaa ajattelematta. Osuin myös peukalollani kameran virtanamiskaan kameran noustessa kuvausotteeseen ilman mitään ongelmia. Nyt kumpikaan asia ei mennyt kuten olisi pitänyt. Harjoituksen puutetta.

Kuljeskelin pitkin suota ja kuvasin kasveja ja hyönteisiä. Päivän kuvakavalkaadi:

Tiesittekö muuten että tuo kolmannen kuvan kasvi on lihansyöjä?

Lopuksi hieman henkilökohtaista asiaa. Luonnossa ei ole montaa asiaa mistä en pitäisi. Joihinkin eteen osuviin eläimiin ja ilmiöihin suhtaudun ehkä pienellä varauksella, varovaisuudella tai kunnioituksella, ihan miten asian haluaa ilmaista. Yksi elukka on kuitenkin sellainen jota en todellakaan voi sietää, nimittäin HIRVIKÄRPÄNEN! Voiko viheliäisempää otusta ollakaan? Tänään niitä tuli nypittyä niskasta taas reilusti toista kymmentä.

Varustelua

2010-08-11T19:39:00.002+03:00

Suunnittelen tässä lähteväni aamulla käväisemään suolla, todella pitkän tauon jälkeen. Pulmana on että en oikein tiedä mitä pakkaisin reppuun, kun en oikein tiedä mitä olen menossa kuvaamaan. Syksyn muuttolinnut eivät ole vielä saapuneet tai saapumassa ja kesän tohinat alkavat olla ohitse. En siis todennäköisesti tarvitse pitkää optiikkaa joka painaakin melko tavalla. Toisaalta, jos kohdalle osuu joku sopiva tirppa, eikä optiikka ole mukana, ei ketutuksen määrällä ole rajaa. Maastossa kun ei ikinä tiedä mitä osuu kohdalle. Todennäköisesti kuvaan kasveja, hyönteisiä ja varmaan pari yleisluontoista "maisemakuvaa", joten 50mm + loitot laitan reppuun varmasti. Muun optiikan suhteen teen etuvertailua painon ja tarpeen todennäköisyyden välillä. Katsotaan huomenna miten kävi.

Pitkästä aikaa pari kuvaa

2010-07-31T12:58:00.003+03:00

En ole kuvannut mitään pitkään aikaan, tuntuu ettei aika ole riittänyt, eikä oikein ole kiinnostanutkaan. Muutama päivä sitten otin kameran esille pölykerroksen alta ja käväisin takapihalla.

Makroharjoitukset jatkuvat

2010-05-19T21:16:00.002+03:00

Projektiin tulevien makrokuvien ottamista helpottaakseni ajattelin kokeilla näitä hieman ennakkoon. Tänään vuorossa oli kukkaseen tykästynyt muurahainen:

Kangasvuokkoja vielä

2010-05-15T21:52:00.003+03:00

Puutarhahommien yhteydessä näppäsin pari nopeaa otosta. Ensimmäisestä näkyy että kukintoja oli tänä vuonna tosiaankin reilusti ja toisesta... no, kai siitä jotain näkyy?

Hauska pieni kipale

2010-05-08T21:46:00.008+03:00

Etsiskelin juuppelituupista tytöille Muppet Show -pätkiä ja törmäsin tähän rallatukseen:

Ei kummoinen, mutta silti hauska ja tarttuva.

Kangasvuokkoja

2010-05-05T20:55:00.004+03:00

Muutama nopsaan näppästy kuva takapihan suojelualueelta:

Yksi teeri vielä

2010-04-29T09:56:00.002+03:00

Kävelyretken kuvia

2010-04-28T23:11:00.003+03:00

Kävin eilen aamupäivällä kävelemässä maastossa, katselemassa kevään edistymistä. Retken jäljiltä olin melko väsynyt, suo oli vielä aika märkä ja upottava ja yövuorossa tunsin aamun retken painavan kummasti jaloissa. Muutama kuva tuli kuitenkin saaliiksi, joten kannatti käydä.

Ajatuksia piilon sijoittelusta ja valosta

2010-04-18T11:08:00.013+03:00

Kävimme J.Lopperin blogissa pientä keskustelua siitä, miten valitsen piilon sijoituspaikan maastossa ja mitä pyrin huomioimaan piilon sijoittelussa. Kyse oli lähinnä siitä miten paljon huomiota kiinnitän valoon ja siihen mistä suunnasta se tulee ja pystynkö ylipäätänsä ottamaan valon suuntaa huomioon piilon sijoitusta valitessani. Tuon lyhyen ajatustenvaihdon pohjalta päätin kirjoittaa asiasta hieman enemmänkin tai ehkä paremminkin selventää omaa tapaani valita piilolle paikka ja miten muutenkin huomioin valoa kuvatessani.

Ensimmäinen huomioitava asia on se mitä olen kuvaamassa. Kohteet ovat tietyssä paikassa ja piilo tarvitsee saada riittävän lähelle kuvaamista varten. Tämä on joskus melkoisen vaikeaa, koska tilanteet muuttuvat jatkuvasti, paikka missä kohteet olivat eilen ei välttämättä olekaan aktiivinen enää huomenna. Kohteiden seuranta ja tiedustelu vaatii pitkäjännitteisyyttä ja vaikka kuinka tekisi taustatyötä asian tiimoilta, ei mitään takeita onnistumisesta ole. Piilon sijoittaminen jotakin tiettyä kohdetta silmälläpitäen on aina jossakin määrin arpapeliä ja epäonnistumisia ja virhearviointeja tulee väkisinkin. Ruokaa tai muuta houkutinta en periaatteesta käytä, kuvaamiseni tapahtuu mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Seuraavana joudun miettimään maastoa piilon ja siinä oleskelun kannalta. Suomaasto on siitä hankalaa, että aivan joka paikkaan en piiloa halua pystyttää. Jotkut kohdat ovat vain liian märkiä ja upottavia että niissä viitsisi tai joskus edes pystyisi olemaan pitkiä aikoja, vaikka tuo piiloni pohjarakenne auttaakin asiaa melko tavalla. Lisäksi joudun miettimään piilon kiinnitystä, joissakin paikoissa suolla sopivien kiinnityspisteiden löytäminen on melkoisen työn takana ja joihinkin paikkoihin pitävää kiinnitystä ei vain saa vaikka paikka muuten olisikin hyvä.

Lopuksi pyrin huomioimaan valon. Auringon nousu ja lasku antavat kuviin hyvää efektiä valon suhteen, kun valo tulee matalalta ja värisävytkin ovat jotakin aivan muuta kuin keskipäivän "kovalla" valolla. Jos suinkin mahdollista, pyrin sijoittamaan piilon siten, että valo tulisi sivusta tai viistosta kohteisiin nähden, ainakin "parhaan" valon aikaan. Tämä on tietysti hieman ongelmallista, koska kohteiden sijoittuminen vaikuttaa tähänkin. Toisin kuin joissakin muissa kuvauslajeissa, luontokuvaaja ei yleensä pysty ohjaamaan mallejaan, esimerkiksi kääntymään hieman valoa kohti, mutta ennakkosuunnittelulla pystyy hieman vaikuttamaan asioihin ja onnistumisen todennäköisyyteen.

Kokonaisuutena piilon sijoittelu maastossa on aina näiden yllä olevien kolmen tekijän yhteensovittamista. Jokainen osatekijä vaikuttaa lopputulokseen eikä mitään voi jättää huomioimatta.

En kuitenkaan kuvaa pelkästään piilosta käsin. "Vuosi(a) suolla -uponneita unelmia" -projektiin liittyy paljon muutakin kuin piilosta kuvaamista. Maastossa liikkuessani välillä eteen osuvissa pikatilanteissa valaistusta ei ehdi miettimään sen kummemmin, sitä vaan ottaa kuvan ja katsoo jälkeenpäin mikä oli lopputulos valojen ja varjojen osalta. Ei mikään hyvä tapa tehdä asioita, mutta joskus muutakaan ei voi. Ohi lentävän linnun kanssa ei ole paljoa aikaa miettiä, se joko kuvataan tai sitten ei. Paikallaan olevissa tai hitaasti likkuvissa kohteissa taas pyrin kyllä tietoisesti etsimään sopivaa kuvakulmaa myös valaistuksen kannalta. Kasvit ja toisinaan hyönteiset (ja välillä harvoin linnutkin) antavat mahdollisuuden miettiä asioita hieman kauemmin ja hakeutua parempaan paikkaan myös valaistuksen kannalta.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin valaistuksen suhteen hyvin pitkälti luonnon armoilla, kohteet valitsevat sijoittumisensa ja ajankohtansa aivan oman mielensä mukaan. En myöskään pysty vaikuttamaan säätilaan, joka taas vaikuttaa vallitsevaan valoon paljonkin. Jos on harmaata, sumuista, pilvistä tai jopa sateista, niin auringonlaskun valoefektiä kurjen siipisulkiin on melkoisen mahdoton saada. Koen nämä kaikki kuitenkin vain haasteina joiden kanssa minun on tultava toimeen ja mikäli olosuhteet eivät ole suosiolliset, yritän joskus toiste uudestaan. Jatkan sinnikkäästi yrittämistä kunnes saan aikaiseksi kuvan jonka olen mielessäni jo visualisoinut ja jota lähdin hakemaankin.

Live view -toiminto

2010-04-16T20:40:00.003+03:00

Kun taannoin vaihdoin kameraa mietin pitkään mitä virkaa tuolla Live View -toiminnolla oikeastaan on. En keksinyt sille oikein mitään käyttöä, olin niin tottunut käyttämään etsintä etten kaivannut pokkareista tuttua takanäyttöä kuvaa ottaessani. Kameran takanäyttö oli mielestäni olemassa vain sitä varten, että pystyin kuvan ottamisen JÄLKEEN vilkaisemaan histogrammin ja muut tarpeelliset tiedot.

Viikolla piilossa kykkiessäni keksin kuitenkin yhden käyttötarkoituksen tuolle toiminnolle. Canonin järjestelmässä kun on yksi pieni ongelma. Jos kuvataan vähemmän valovoimaisella (sillä minulle sopivalla, eli halvemmalla) optiikalla, ei kameran automaattitarkennus toimi telejatkeen kanssa. Etsimen kautta kuvattaessa ainakin minulla käy helposti niin, että käsitarkennus menee helposti pieleen, tarkennuksen arviointi on jotenkin kovin vaikeaa ja 400mm optiikka 2x jatkeella ei täydellä aukolla anna syväterävyydessä yhtään pelivaraa, syväterävyyttä ei kertakaikkiaan tunnu olevan ollenkaan ja pienikin virhe pilaa kuvan. Pienemmällä aukolla taas valotusajat karkaavat helposti käsistä, kuvauskohteeni kun harvoin pysyvät paikallaan montaakaan hetkeä ja tuloksena on epäterävä kuva kohteen liikkeestä johtuen. Aamun teeriä kuvatessani päätin kokeilla miten tuo tarkennus onnistuisi takanäytön kautta. Isommasta kuvasta oli yllättävän paljon helpompaa löytää tarkennus kuin etsimen kautta. Ei se täysin ongelmatonta ole, mutta helpompaa. Taidan käyttää samaa systeemiä jatkossakin aina välillä.

Muutama teerikuva lisää

2010-04-16T18:27:00.004+03:00

Teeriä aamulla II

2010-04-14T08:41:00.010+03:00

Loput onnistuneen teeriaamun kuvat.

Näissä aamun ensimmäisissä oli menoa ja meininkiä, valoa vain ei ehkä ollut aivan tarpeeksi:
Tuo ensimmäisen kuvan oikeassa laidassa näkyvä kumpare vaikutti olevan kaikkein isoimpien tavoittelun kohteena. Lopulta paikka vakiintui tälle linnulle:
Jotkut viereisten kumpareiden haltijat kävivät välillä lähellä, mutta perääntyivät nopeasti kun tämä vähän pullisteli. Arvojärjestyksen selvittämisen yhteydessä näkyi välillä melko tiukkoja ilmeitä:
Valon lisääntyessä sain kuviin hieman enemmän aamun värisävyjä ja sitä kautta tunnelmaa:
Akatkin saapuivat paikalle aamun edetessä:
Akkojen käväistyä paikalla alkoivat juhlat olla ohitse. Lähtiessään osa linnuista lensi aivan piilon yläpuolelta. Hetken luulin että tämä tulee suoraan päin:
Melkoinen läjä kuvia yhdeltä aamulta. Pitänee kuitenkin yrittää ehtiä vielä kertaalleen käymään ennen kuin teeret lopettavat. Pitää vain miettiä miten pääsen paikalle kastelematta itseäni kovin pahasti.

Teeriä aamulla

2010-04-12T21:44:00.008+03:00

Piilon siirto tuotti tulosta. Saavuin piilolle suunnilleen puoli viiden aikaan aamulla. Matka sujui muuten ihan hyvin, mutta vielä pari päivää sitten varsin mukavasti kantanut suo oli muuttunut paikoitellen hyvinkin upottavaksi. Pimeässä upottavien paikkojen väisteleminen oli melkoista hapuilua ja hetken ajan epäilin jo omaa suunnistustaitoani, kun piilo ei näkynytkään silloin kun oletin sen ilmestyvän näkyviin. Kantavien jalansijojen etsiminen oli vienyt huomioni siinä määrin, että olin arvioinut kulkemani matkan hieman väärin, ja lisäksi olin päätynyt hieman sivuun suunnastakin. Sain kuitenkin suhteellisen nopeasti paikannettua itseni ja pääsin piilolle jopa kuivin jaloin. Saappaanvarret riittivät juuri ja juuri, mutta hetkittäin teki todella tiukkaa.

Aamu valkeni ja mitä valoisampaa tuli, sitä enemmän teeriä saapui paikalle. Ensimmäiset tulivat jo reilusti ennen kuin oli niin valoisaa, että pystyin näkemään mitä tapahtuu. Äänet kuuluivat kyllä selvästi piiloon, etenkin kun jotkut laskeutuvat teeret liisivät aivan piilon kattoa hipoen kohti soidinpaikkaansa. Valon lisääntyessä myös paikalla olleiden teerien aktiivisuus lisääntyi ja meteli yltyi melkoiseksi kun kolmisenkymmentä lintua alkoi ääntelehtiä yhä kiihtyvällä tahdilla. Tasaisin väliajoin pörhistelyt ja pienet siirtymiset kohti parempaa kumparetta suon pinnassa johtivat yhteenottoihin vaikka useimmiten paremman kumpareen valloitusta yrittänyt perääntyikin ennen kuin maapläntin alkuperäinen haltija joutui puolustamaan valloitustaan muuten kuin näyttämällä mahdollisimman isolta. Kuvattavaa riitti siinä määrin, että välillä tyydyin vain seuraamaan tapahtumia eväsleipiäni mutustellen ilman mitään kiirettä.
Muutama esimerkki aamulta:

Teerien kuvaamisen ja eväiden mutustelun lomassa ehdin taltioimaan tämän tapahtumasarjan:
Paluumatkalla näin kevään ensimmäisen perhoseni, pitihän sekin kuvata:
Kuvamateriaalia teeristä tuli melko paljon, laitan varmaan huomenna lisää kuvia näytille.

Harmautta ja teeriä, jatko-osa

2010-04-09T20:23:00.000+03:00

Taas mentiin. Ja taas aamu valkeni harmaana ja teeret olivat kaukana. Istuskelin ja kuuntelin kevään ääniä, teeret pitivät omaa pulputustaan, joutsenet ja kurjet metelöivät kauempana, pienten kahlaajien vihellyksiä kuului vähän joka puolelta ja välillä töyhtöhyypät esittivät omat vislauksensa. Tuntui hyvälle. Kokeilin ottaa joitakin kuvia, mutta ei niistä oikein mitään tullut. Telejatkeellakaan ei aivan saanut tarpeeksi tiukkaa rajausta aikaiseksi ja jatke pimentää / pehmentää kuvaa turhan paljon. Ei hyvä. Otin käyttöön sen paremman vaihtoehdon ja siirsin piilon lähemmäs kun teeret olivat lopettaneet shownsa. Katsotaan parin päivän päästä jos tulisi vähän parempaa kuvaa. Tässä muutama esimerkki aamulta, ei hyvä:

Harmaan aamun teeriä etäisyydessä

2010-04-07T12:33:00.000+03:00

Kello herätti hieman kahden jälkeen yöllä. Tällä kertaa oli kyseessä hieman tavallisesta poikkeava kuvausretki suolle, sillä matkaan lähti toinenkin kuvaaja. Lähdimme liikkeelle kolmen aikaan ja saavuimme piilolle siinä puoli viiden kieppeillä. Aamu valkeni harmaana ja sumuisena. Teeriä alkoi kerääntyä paikalle juuri kun oli sen verran valoisaa että pystyi kuvaamaan. Valitettavasti laskeutuivat vain turhan kauas piilolta. Joitakin kuvia piti tietysti ottaa, mutta uusintayritys teerikuvien osalta on vielä edessä, nämä eivät ole sitä mitä olin hakemassa:
Kyllähän noista näkee mikä oli homman nimi, mutta siihen se sitten jääkin. Täysi tohina näytti olevan päällä ja tahti taitaa vielä kiihtyä jonkin aikaa.

Kysymys

2010-04-04T20:44:00.003+03:00

Katselin tuota luontokuva galleriaa ja aloin miettimään pitäisikö kuvan lisäksi sivulla olla myös jotakin tietoa, esimerkiksi tietoa siitä mikä lintu tai perhonen on kuvassa? Entäpä exif -tiedot? Vähemmän kameroihin ja kuvaamiseen perehtyneille tiedoksi, exifit antavat tietoa kameran asetuksista kuvaushetkellä. Kiinnostaisiko tietää kuvausaika- ja paikka, pitäisikö niitä tietoja laittaa kuvan yhteyteen?

Vihdoinkin

2010-04-03T13:55:00.003+03:00

Sain laitettua tuon luontokuvagallerian suunnilleen ajan tasalle. Käykää kurkkaamassa. Linkki löytyy tuosta oikealta. Kommentit olisivat enemmän kuin tervetulleita. Itse asiassa, järjestetään pieni leikkimielinen kilpailu. Sille, joka kertoo parhaan perustelun miksi joku kuva on tuossa kuvatulvassa ehdoton ykkönen, on luvassa uskomattoman hieno palkinto. Perustelujen ylimpänä arvostelijana ja kilpailun ylituomarina toimin minä ja osallistuessaan kilpailija sitoutuu tyytymään tuomarin päätökseen. Valitus- ja protestioikeutta ei ole.

Hups! Moka!

2010-04-02T09:01:00.008+03:00

En ajatellut asiaa aivan loppuun kun laitoin piilon paikalleen. Lumipoteron kaivaminen kävi vanhasta muistista ja siinä tuli tehtyä oikein emämunaus. Kävi nimittäin niin, että sulava lumi valutti vedet suoraan tekemääni poteroon. Onneksi menin käväisemään paikalla päivällä enkä kompuroinut piiloon pimeässä odottelemaan auringonnousua. Olisi tullut melko märkä ja viileä odottelutuokio. Onneksi piilon pohjalevyt toimivat ponttoonina, koko systeemi oli kohonnut veden noustessa eikä suurta vahinkoa tapahtunut. Potero näytti tältä kun olin nostanut piilon pois paikaltaan:
Tuolla paikalla tuntui olevan kovasti vettä lumen alla, saa nähdä miten käy kevään edistyessä, meneekö kuvaaminen uintihommiksi. Siirsin piiloa hieman ja pystytin sen uudestaan hangen päälle.
Jäljistä päätellen teeret olivat jo aloitelleet.
Ei kovin onnistunut kuva, mutta nuo painanteet lumessa ovat teerien jälkiä ja höyhenet lumen pinnassa kertovat jonkinmoisen yhteenoton tapahtuneen. Piilon paikka näyttäisi olevan melko hyvä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Musiikkia olotilan mukaan

2010-03-29T04:52:00.006+03:00

Osa tietääkin että tämä iskee aina välillä. Tämän tunnetuimman kohdan lisäksi suosittelen kyllä kuuntelemaan koko teoksen joskus, aivan loistava.

Ahkion vetoa ja piilo II

2010-03-25T21:07:00.001+02:00

Lähestyvää teerien soidin aikaa varten kuskasin piilon maastoon. Aamulla aikaisin oli hyvä lähteä, hanki kantoi pakkasyön jäljiltä mainiosta ja kulku oli raskaankin kuorman kanssa kevyttä. Kuljetettava kuorma oli tämän näköinen:

Kun sain lastin kiskottua haluamaani paikkaan, kaivoin piiloa varten lumeen sopivan poteron. Tänä vuonna kaivettavaa riitti huomattavasti paljon enemmän kuin viimeksi:

Poteroonsa pystytetty piilo näyttää tältä:

Kun olin saanut homman valmiiksi, oli pienen hengähdys- ja evästauon aika:

Paluumatkalla ehdin katselemaan ja taltioimaan hieman jälkiäkin. Nämä jäljet kulkivat pitkän matkaa päällekkäin mutta erkanivat lopulta:

Rankka tiedusteluretki

2010-03-10T14:33:00.010+02:00

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin käymään suolla. Säätila oli edellisten päivien auringonpaisteen ja pienen pakkasen jälkeen vaihtunut suojan puolelle ja taivaskin oli tasaisen harmaan pilviverhon peitossa. Näinhän se menee, kun säät suosisivat, ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä ja kun viimein lähden, säätila on kaikkea muuta kuin kuvaamiseen sopivaa. Sain taiteiltua auton metsäautoteiden risteykseen parkkiin ja hyppäsin suksille. Ensimmäisen kilometrin jälkeen havaitsin että tästä tulisikin huomattavasti rankempi reissu kuin olin suunnitellut. Nuoskalumi takerteli suksenpohjiin kiinni ja eteneminen alkoi muistuttaa ennemminkin sauvakävelyä suksilla kuin hiihtoa. Painelin kuitenkin menemään tasaisesti ja napsin muutaman kuvan matkan varrelta.

Tätä painannetta lumessa katsoin hieman epäillen jo vähän kauempaa, suhtaudun aina hieman varauksella kun näen lumen painuneen jossakin kohdin:

Tällä kertaa varovaisuuten oli ehkä hieman aihettakin, sula kohta oli melko laaja, ulottuen osittain ehjältä näyttäneen lumipinnan allekin:

Muuten maisema oli tasaisen tyhjää ja harmaata, ei edes tuoreita jälkiä kulkijan ihmeteltäväksi:

Taivalsin paikalle jossa kuvauspiiloni oli syksyllä ja pysähdyin pitämään evästaukoa. Kuvasta näkyy miten lumi takertui suksenpohjiin ja jarrutti etenemistä melko tehokkaasti:

Syksyllä puuta vasten asettelemani kuvauspiilon pohjalevyt löytyivät omalta paikaltaan pienen kaivamisen jälkeen:
Seuraavalla reissulla otankin sitten ahkion ja lumilapion matkaan ja siirrän levyt toiseen paikkaan, missä pystytän piilon odottelemaan teerien soidinmenoja. Taukoa pitäessäni laitoin kameran jalustalle ja räpsäisin omakuvan. Ilme kertonee reissun luonteesta jotakin:

Pakollinen käpymakro jäi tällä kertaa ottamatta, sen sijaan näpsäisin naavamakron:

Talvea ja tenavia

2010-03-05T16:36:00.003+02:00

Lunta on tänä vuonna kerrankin ollut riittävästi. Tenavilla on ollut todella hauskaa kun on päässyt harrastamaan talvisia lajeja kuten hiihtoa ja lumessa peuhaamista. Jos joku nyt on niin "aikuinen" ettei muista mistä on kyse, niin tässä pari kuvaa havainnolistamaan:

Uintia palstatilan täytteeksi

2010-02-22T20:43:00.002+02:00

Uimatreeneistä nopsaan näppästyjä pari kappaletta. Ihan vaan ettei kukaan luulisi tämän blogin lakanneen päivittymästä ihan kokonaan.

Hiljaiseloa

2010-02-04T21:06:00.004+02:00

Bloginpitoni on ollut aika vähäistä viime aikoina. Tämä taas johtuu hyvin pitkälti siitä, että en ole juurikaan kuvannut mitään. Pari päivää sitten kävin pienellä hiihtokierroksella maastossa, mutta sen päivän lumimyräkässä oli turha kuvitella kuvaavansa mitään. Ruotsin reissun jälkeen en ole juurikaan muuta ehtinyt puuhastelemaan kuin käydä töissä ja hoitaa kotihommia. Viikon irtiotto arkirutiineista tarkoittaa näköjään sitä, että niihin joutuu panostamaan kaksin verroin enemmän kun niihin palaa. Ehkäpä joku kerta voisinkin ottaa niistä kuvia?

Sen verran sain itsestäni irti että dokumentoin viime maanantain lopputuloksen:

Ehkäpä tästä nyt sitten opittiin että uimahallissa ei todellakaan kannata juosta.

Paluumatka

2010-01-16T22:35:00.001+02:00

Herätys aamulla neljältä. Autot startattiin viideltä. Kotona oltiin hieman ennen ilta yhdeksää. GPS:stä saatujen tietojen mukaan paluumatka oli 1104,4 km ja matka-aika taukoineen 14,35 tuntia. Pysähdyimme matkalla tankkaamaan, haaparannassa hieman ostoksille, kerran syömään ja kerran kahville. Melko tiukkaa matkantekoa, mutta kaikilla taisi olla jo hieman kaipuuta kotiin.

Hiihtelyä Ruotsissa II

2010-01-15T20:15:00.001+02:00

Aamulla lähdimme taas hyvissä ajoin liikkeelle. Tietysti nautimme jo tavaksi muodostuneen "äijä" -mallin aamupalan ensin, eihän sitä muuten jaksa rämpiä suksilla pitkin metsiä.

Ajoimme autolla samalle paikalle mistä olin lähtenyt yksikseni hiihtelemään edellisenä päivänä ja lähdimme etenemään kohti metsohavaintopaikkaa hakkuu- ja suoaukeiden reunoja seuraillen. Hanki kantoi jälleen mukavasti ja etenimme melko joutuisasti vaikka kiikaroimme tarkasti puiden latvuksia. Ylitimme metsäautotien ja pidimme tieuralla lyhyen teetauon. Jatkoimme suon reunoja pitkin ensimmäisen päivän nuotiopaikallemme jossa paistoimme makkarat.

Tauon jälkeen jatkoimme suoaukkoja pitkin takaisin metsätielle ja ylitimme sen. Seurailimme vanhoja latuja jotka näyttivät kulkevan samaan suuntaan kuin mihin mekin olimme matkalla. Kiipesimme melkoisen rinteen ylös ja rinteen päällä eteemme aukeni laaja suoalue. jota seuraillen palasimme lopulta samalle tieuralle josta alunpitäen lähdimmekin.

Viikon pisin hiihtolenkki, mutta kelikin oli loistava, suksi kantoi hangen päällä hyvin miltei koko ajan, pakkasta aamulla lähtiessämme 17 ja autolle palatessamme 14 astetta. Pilvistä, ehkä jopa hieman sumuistakin, mutta näkyvyyttä oli kuitenkin koko ajan riittävästi. Näimme syönnöspuita matkan varrella, mutta yhtään varsinaista lintuhavaintoa emme tehneet.

Paluumatkalla mökille kävimme tankkaamassa auton ja pistäydyimme samalla paikallisessa kaupassa. Ostin tytöille tuliaiset. Nealle hyllystä löytyi pieni puukko ja Susanna ja Tiina saivat ihan omat kuksat, viimeinkin. Pikkulikat ovat olleet joskus metsäretkillä hieman katkeria siitä että Nealla on oma kuksa ja heillä ei, joten nyt tuli sekin sitten korjattua.

Mökillä toinen puolisko porukkaamme kertoi saaneensa havainnon teerestä, mutta eivät päässeet sopivalle hollille ennen kuin lintu pakeni. Pääkokki oli ollut jo hivuttautumassa kun karkuunlähtö tapahtui.

Keittiömestarimme spesiaalina illalla oli mureke, johon apukokkina väänsin sitten perunat ja kastikkeen lisukkeiksi. Aterian jälkeen siivosimme mökin ennen nukkumaanmenoa, aamulla olisi aikainen lähtö kohti kotia.

Vatsanväänteitä

2010-01-14T20:59:00.002+02:00

Edellisen illan metsopeijaiset aiheuttivat vatsanväänteitä aamulla. Muu porukka lähti yhdellä autolla liikkeelle ja itse jäin mökille tukkimaan viemäriä. Yhdentoista aikaan vatsani oli jo siinä määrin tasaantunut, että laitoin varusteet kasaan ja puin säätilan mukaisesti vaatetta päälle. Pakkanen oli yön aikana kiristynyt 27 asteeseen, joten vaatetusta tuli hieman enemmän lumipuvun alle kuin aiempina päivinä. Lähdin samoille paikoille missä olimme olleet ensimmäisenä jahtipäivänä. Ajoin ensin metsäautotien päähän, käänsin auton ja palailin takaisin. Matkalla pysähdyin ottamaan tämän kuvan:

Laittaessani kameraa takaisin autoon, selkäni takaa lähti metso lentoon männystä ja lensi tien ylitse, kadoten tien vieressä olleen pienen aukon taakse.

Ajoin auton parin kilometrin päähän ison tien varressa olleelle P-paikalle ja lähdin hiihtämään aukkojen reunoja pitkin takaisin kohti metsäautotietä. Tiheästä kiikaroinnista huolimatta en saanut havaintoa linnusta. Hirvien ja porojen jälkiä hakkuuaukoilla ja taimikoissa näkyi kyllä runsaasti. Kun pääsin metsäautotielle, oli aurinko jo laskemassa ja hiihtelin sitten isomman tien reunaa pitkin takaisin autolle.

Saapuessani takaisin mökille oli muu porukka ehtinytkin jo palata takaisin. Paluumatkalla auton mittari näytti -24 astetta, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa hiihtäessä sekään ei tuntunut lopulta niin kauhean kylmältä. Yllättävintä kaikessa oli ehkä se, että hanki kantoi muutamaa pientä kohtaa lukuunottamatta. Hiihtäminen oli yllättävän kevyttä.

Illalla pääkokkimme teki tiukasti maustetun tomaatti/jauheliha kastikkeen ja apukokkina häärineen minun tehtäväkseni jäi pastan keittäminen. Tukeva ateria kruunasi hienon päivän.

Metso

2010-01-13T20:41:00.002+02:00

Taas herättiin kahdeksan aikoihin ja aloitettiin päivä tuhdilla aamupalalla, tällä kertaa vuorossa oli pannulla paistettua pekonia ja perunoita, taisi joukossa olla hieman sipuliakin. Aamiaisen jälkeen laitoimme taas varusteet kasaan ja lähdimme ajamaan kohti metsästysalueita. Tällä kertaa lähdimme valtatietä päinvastaiseen suuntaan ja poikkesimme lyhyen ajon jälkeen sivutielle, jota pitkin nousimme melkoisen mäennyppylän reunaa pitkin yhä korkeammalle. Pysäköimme auton tien varteen ja hyppäsimme suksille. Laskimme tieltä pienen rinteen alas ja olimmekin suolla.

Säätila oli erittäin sumuinen, näkyvyyttä ei tuntunut olevan juuri ollenkaan, joten päätimme tehdä tulet ja odotella sumun hälvenemistä. Saatuamme viimein tulet tehtyä (en ole ennen yhtä vastahankaista kaatunutta kuusta tavannutkaan) totesimme ettei näytä kirkastuvan vaikka aurinko oli jo noussut korkealle. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa ja yrittää nähdä mitä sumu sisäänsä kätkee.

Hiihdimme suon laitoja seuraillen eteenpäin, pysähtyen välillä kiikaroimaan. Yhdellä kiikarointipysähdyksellä jäin katsomaan erästä mäntyä hieman pitempään. Katselin ja katselin, välillä kiikaroin jo muitakin puita, mutta palasin yhä uudestaan katselemaan samaa mäntyä ja yhtä sen oksista, hieman latvan alapuolella. Lopulta pyysin jo taistelijaparianikin katsomaan samaa mäntyä. Pitkän kiikaroinnin jälkeen tulimme siihen tulokseen että oksalla näkyvä musta möykky ei voi olla muu kuin lintu.

Lähdin hiihtämään hitaasti kohti läheistä metsäsaareketta, hieman linnusta poispäin. Arvelin pääseväni lähestymään lintua saarekkeen reunan kuusien suojassa riittävän lähelle. Taistelijaparini jäi paikalleen seuraamaan tilannetta, tarkoituksenaan saada tapahtuma taltioitua videolle. Hiihtäessäni vilkaisin aina välillä ohimennen lintua, joko lähtisi pakenemaan... Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin kuusien suomaan näkösuojaan ja vaihdoin hiihtosuuntaa, ryhtyen nyt lähestymään saarekkeesta linnun suuntaan pistäneen niemekkeen kärkeä. Hieman ennen kuin olin perillä, pysähdyin ottamaan repun ja aseen pois selästä ja irroittamaan sukset. Viimeiset metrit etenin kyyryssä, kunnes olin kauempaa katsomani pienen kuusen takana. Asettaduin makuulle ja hivuttauduin hieman sivummalle kunnes sain linnun näköpiiriini. Poistin kivääristä piipunsuojuksen ja vedin patruunan piippuun. Hieroin asentoani hieman tukevammaksi. Hetken ajan luulin jo linnun paenneen kun asentoa hakiessani kadotin sen näkyvistäni. Lopulta kaikki oli kohdallaan ja laukaisin.

Laukauksen jälkeen näin linnun putoavan suoraan alas, aivan nappi osuma. Sivulta kuulunut taistelijaparini "jeah!" huudahdus varmisti havaintoni. Pikku-Hiawatha -tyylisen saalistanssiesityksen jälkeen keräsin varusteeni, laitoin sukset jalkaan ja lähdin hiihtämään aukon yli kohti lintua. Metso löytyi aivan puun alta.

Linnun suolistamisen, kuvien ottamisen ja muiden "pakollisten" kuvioiden jälkeen matka jatkui taas. Hetkittäin hanki jopa hieman kantoi, niissä kohdissa missä oli tuiskuttanut ja pakannut lumen tiukaksi. Pääsääntöisesti etenimme kuitenkin suksinemme noin polvia myöten lumeen upoten. Kahden suon välissä olleella lammella huomasimme jäälle tulleen vettä lumen alle, koukkasimme välittömästi rantapenkalle, mutta sukset ehtivät kastua siinä määrin että olivat yhtenä jäämöykkynä hetkessä. Märkä lumisohjo ja vesi näköjään jäätyvät hetkessä 17 asteen pakkasessa. Puukolla rapsutellen saimme sukset taas toimivaan kuntoon ja pääsimme etenemään. Matkalla nappasin muutaman kuvan kun pysähdyimme pitämään evästaukoa leipien ja teen merkeissä.

Kiersimme suoaukealta seuraavalle kunnes aurinko alkoi taas painua mailleen. Lopulta tulimme saman tien varteen mihin olimme automme jättäneet ja hiihdimme tietä myöten takaisin autolle. Illalla taas syötiin tukevasti ja jonkin verran juhlittiinkin.

Hiihtelyä Ruotsissa I

2010-01-12T20:45:00.002+02:00

Aamulla herätys kello 8 aikoihin. Pääkokki loihti aamupalaksi tukevan munakkaan, kunnon "äijä" mallinen aamiainen. Sen verran hyvää se oli, että jouduin kaapimaan viimeisetkin murut pannulta. Aamu valkeni suorastaan maalauksellisena, aurinko nousi purppuran sävyisenä mökin takana virraneen joen ja sitä reunustaneen vaaran takaa:

Auringonnousua ihastellessani tulin näpsäisseeksi kuvan myös mökistämme, lähinnä muistoksi siitä minkä näköinen majoitustila oli kyseessä:

Lähdimme "taistelijaparini" kanssa liikkeelle. Lyhyen ajomatkan jälkeen olimme metsästysalueella ja yritimme löytää hangen reunustaman metsätien varresta parkkipaikkaa autolle, tuloksetta. Kokeilimme jopa tien lumipenkkoja lapiollakin, mutta urakkaan olisi kulunut tuhottomasti aikaa, joten luovuimme ajatuksesta heti alkuunsa. Lopulta päädyimme jättämään auton ison tien varteen levähdyspaikalle ja hiihdimme siitä metsäautotielle, jota seuraten pääsimme sitten tavoitteenamme olleen suon laitaan.

Kiersimme suon laitoja pysähtyen aina välillä kiikaroimaan puiden latvuksia ja oksistoja, mutta lintuja ei vain näkynyt. Välillä teimme tulet, paistoimme makkarat ja nautimme teetä. Kiertäessämme takaisin päin tuuli yltyi melko navakaksi. Seurailimme suon poikki kulkenutta moottorikelkan jälkeä takaisin tielle.

Ajelimme takaisin mökille jonne toinenkin autokunta oli juuri saapunut päivän kierrokseltaan. Illalla pääkokkimme laittoi valkosipuliperunoita ja kastiketta. Itse päädyin apukokin ominaisuudessa paistamaan pihvit. Tilauksen mukaan pihvien olisi pitänyt olla mediumeja, mutta taisin pitää niitä hieman liian pitkään pannulla ja lopputulos oli kyllä pikemminkin medium+. Ei sitä aina onnistu, etenkään silloin kun luulee osaavansa. Pääkokin kastike pelasti kuitenkin aterian ja kokonaisuus punaviineineen oli aivan erinomainen.

Päivän säätila hiihtolenkkimme aikana? Lämpötila aamulla -2 lauhtuen päivän aikana nollaan, aurinkosta.

Ai niin, saimme yhden lintuhavainnon päivän aikana, ison tien vieressä oli puun latvassa akka teeri.

Matka Slussfors:iin

2010-01-11T23:00:00.001+02:00

Lähtö oli 11.1. kello 05:00 aamulla. Matkalle lähti viisi kaverusta kahdella autolla. Ensimmäinen tauko pidettiin muutaman tunnin ajon jälkeen kun pysähdyimme aamupalalle. Taisi olla jossakin Hirvaskankaalla tai niillä main. Noutopöydän antimet kelpasivat hyvin ja matka jatkui taas. Seuraava pysähdys pidettiin sitten useita tunteja myöhemmin Kemissä. Kävimme paikallisessa City Marketissa ruokaostoksilla. 4 kärryllistä ostoksia, ruokailu ja autojen tankkaus ja taas mentiin. Torniosta koukkasimme tiukasti länteen ja matka jatkui rajan yli kohti auringonlaskua:

Jatkoimme ajamista, oikeastaan ilman sen kummempia taukoja, tunnista toiseen ja kilometri kilometrin jälkeen. Lopulta saavuimme perille Slussforsiin. Kilometrejä kertyi hieman reilut 1100 ja matka-aika ostos- ja ruokailutaukoineen taisi olla reilut 15 tuntia. Ajokeli oli mitä loistavin, lähtiessä -16 astetta ja tähtikirkas taivas, Kemin kohdilla -10 ja aurinkoista ja perillä sitten +2, pilvistä / tihkusadetta.

Yhteyshenkilömme Eric oli meitä vastassa paikallisen kaupan pihassa ja opasti meidät perille mökillemme. Mökillä Eric esitteli paikat ja metsästysalueet. Metsästysalueiden esittelyn perinpohjaisuus kävisi hyvästä esimerkistä siitä miten nämä asiat tulisi tehdä, alueiden rajat ja ominaisuudet tulivat hyvin selville, ainakin niille meistä jotka ymmärsivät ruotsia. (Itse jouduin odottelemaan tulkkausta aika monenkin asian osalta) Jatkossa mökin keskipisteeksi osoittatui tämä tila, kyökin pöydän ääressä jutusteltiin, suunniteltiin seuraavan päivän reittejä ja alueita, syötiin ja naurettiin:

Iltapalaksi pääkokkimme loihti pyttipannua. Sapuskoinnin jälkeen kävimme omalla porukalla jahtipaikat läpi ja sovimme kuka lähtee millekin alueelle aamulla. Nukkumaan päästiin siinä puolen yön aikoihin.

Joulu

2009-12-29T10:40:00.002+02:00

Muutama kuva joulun ajalta:

Joulupaketti

2009-12-21T20:16:00.001+02:00

Tilasin itselleni joululahjan. Ei se kyllä ehdi saapua ihan jouluksi, mutta kuitenkin. Entinen lumipukuni on vuosien saatossa kadonnut jonnekin ja se saattaa olla ihan hyväkin juttu, sillä se oli todennäköisesti kutistunutkin, ainakin vyötärön kohdalta. Nyt on sitten uusi tulossa postin mukana. Kelpaa lähteä reissuun tammikuussa kun on varusteet kunnossa.

Pitkästä aikaa kuvia

2009-12-11T11:45:00.002+02:00

Kokemäen reissulla tuli käytyä katsomassa kun pojat pelasivat. Muutama kuvakin tuli otettua:

Ei hitto

2009-12-10T04:45:00.002+02:00

Toinen työvuoro pitkien vapaiden jälkeen menossa ja fiilikset on sellaiset että voisin vakavasti harkita vaikka tämän Jon Lajoien videon mukaista uravalintaa:

Joo, joo.

2009-12-01T21:12:00.003+02:00

Sain tänään palautetta. Blogini on kuulemma rikki, kun se ei päivity ollenkaan. No, ei tämä nyt oikeastaan rikki ole ollut, mutta... mistä sitä kirjoittaa kun ei ole mitään kerrottavaa? Elämä on rullanut eteenpäin omalla painollaan ja minä olen keikkunut lastuna laineilla, virta on vienyt vaan. Ei semmoisessa ole mitään kerrottavaa, etenkin jos ei ole kuvannut mitään.

Muutama tätä blogia seuraavista henkilöistä jo tietääkin, että jotakin mainitsemisen arvoista on tapahtunut kaikesta huolimatta, mutta jaetaan uutiset nyt kaikkien kanssa. Kirjaprojekti on edennyt ihan mukavasti viime päivinä. Sain hiljattain tietää saavani ihan mukavan avustuksen käytettäväksi kirjan painatukseen. Avustus kattaa noin 1/3 painatuksen kustannuksista. Lisäksi olen saanut viimein kirjoitettua kirjan tekstistä aika suuren osan. Tai, miten sen nyt ottaa, teksti tulee muuttumaan monelta osin vielä useaan kertaan, mutta raakaversio alkaa olla kasassa. Jotenkin tuntuu siltä, että olen löytänyt sen "kokonaiskuvan" tekstin osalta.

Kuvaamaan en ole juurikaan ehtinyt. "Ehtinyt" taitaa tässäkin olla hieman harhaanjohtava ilmaus, aikaahan olisi varmaankin ollut, mutta motivaatio kuvaamiseen on ollut täysin kateissa jonkin aikaa. Muutama projektiin liittyvä kuva odottaa ottamistaan, mutta niihin on selvä suunnitelma olemassa ja ne edellyttävät aivan tiettyjä olosuhteita sään osalta, joten odotellaan. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, lähden varmasti.

Syksyä

2009-10-27T12:58:00.003+02:00

Sumu ympäröi kulkijan tänä aamuna. Hiljaisuuden pystyi tuntemaan iholla, kostea harmaus vaimensi ne vähäisetkin äänet olemattomiin. Tuntui hyvältä.
Kävin siis muutaman tunnin kierroksella, hain piilon pois kuivumaan ja odottelemaan pientä virittelyä.

Kukkanen

2009-09-14T09:16:00.004+03:00

Välillä vähän muutakin kuin noita suojuttuja:
Jossakin välissä voisi vaikka postailla vähän tuota "city puoltakin" tänne.

Pieni kysely

2009-09-13T20:06:00.002+03:00

Noin vuosi bloggausta on nyt takana ja tekstejä on tullut (tämä mukaanluettuna) 83 kappaletta. Laskurin mukaan blogia on ladattu näkyviin 5300 kertaa. (ja rapiat päälle) Tuo laskuri on sinällään vähän hölmö, että se kertoo vain latauskertojen määrän, ei esimerkiksi eri kävijöitä. Siksi ajattelinkin kysyä ihan näin blogiteksissä että ketkä tätä oikein lukevat? Muutamia tuttuja kuvaajia tiedänkin, heiltä kun on aina välillä tullut kommenttejakin näihin löpinöihini. Mutta entäs kaikki muut? Keitä te olette? Seuraatteko säännöllisesti vai ihan satunnaisesti? Miksi käytte ainakin välillä katsomassa tätä blogia ja miten olette tämän löytäneet?

Vastauksistanne etukäteen kiittäen.

Auringonlaskun kurkia

2009-09-12T20:18:00.006+03:00

Lupasin laittaa pari kuvaa eiliseltä suotapaamiselta ja raapustaa jotakin kurjista. Tässä ensin ne kuvat:
Ensimmäinen kuva kertonee hyvin miten epätoivosen kaukana kurjet olivat metsäsaarekkeen reunasta katsottuna. Tuolta etäisyydeltä ei oikein saa sellaisia kuvia mitä haluaisin ottaa. Kuva on otettu 400mm objektiivilla ja suurentamaton.

Jälkimmäinen taas on omalla tavallaan mielestäni ihan kaunis, purppuransävyinen auringonlasku ja kohtuu iso kurkiparvi lentämässä kohti. Tuollainen näky pistää piilossa kykkivän kuvaajan sydämen pamppailemaan jännityksestä, laskeutuvatko kohdalle vai menevätkö yli. Jos laskeutuvat, miten sijoittuvat, millaiseen kulmaan piiloon nähden, saako taustasta parhaan mahdollisen efektin irti jne. Listaa mielessä risteilevistä ajatuksista voisi jatkaa loputtomiin. Eilen vetivät sitten komeasti ylitsemme.

On ollut mielenkiintoista huomata miten eri tavalla kurjet käyttäytyvät tuolla suolla kuin esimerkiksi lähialueen pelloilla. Pellolla oleva kurkiparvi ei ole millänsäkään jos menee kameran kanssa pellon laitaan ottamaan kuvia. Suolla jos saavat havainnon suon laidalla olevasta kuvaajasta, lähtevät heti kauemmas ja suolla etäisyydet ovat moninkertaiset jo heti kättelyssä. Pelloille laskeutumassa oleva kurkiparvi kaartaa kyllä alueen yli, mutta ei yleensä pyörrä laskupäätöstään, vaikka havaitsisikin ihmisen olevan jossakin pellon lähettyvillä. Suolla taasen parvi vetää välittömästi ylös jos havaitsee liikettä suunnitellun laskeutumisalueensa lähettyvillä, kuten kuvaajaporukallemme kävi eilen. Laskeutuneesta kurkiparvesta muutama lintu on jatkuvasti pää koholla tarkkaillen ympäristöään ja vähäisimmänkin liikkeen havaitessaan koko parvi saa tiedon asiasta, yleensä sillä seurauksella että ensin kaikki parven linnut katsovat mistä on kyse ja sitten nousevat siivilleen. Olisi kohtuu helppoa katsella millä pelloilla kurjet liikkuvat näin muuttoaikaan ja majoittua esimerkiksi johonkin sopivaan ojaan tai painanteeseen pellon laidalle naamioverkon alle ja ottaa sitten kuvia, mutta ei se olisi sama asia. Vaikeudet ja haasteet tekevät onnistuneesta kuvasta ainakin itselleni paljon "kallisarvoisemman" ja kaiken kaikkiaan, minullehan kyse on tällä hetkellä nimenomaisesti suoluonnon taltioinnista, eihän semmoisia kuvia voi mistään pellolta ottaa, vai voiko?

Eväsretki

2009-09-11T21:53:00.003+03:00

Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin, kurjet tekivät oharin. Kolmen kuvaajan porukalla kyyhöttelimme piilon "länsisiivessä" ja kurjet loistivat poissaolollaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, näimme kurkia, menivät vierestä ohitse tai lensivät kaukana. Yksi pienehkö parvi oli tekemässä laskua piilon lähettyville, mutta ilmeisesti kaksi laitimmaista lintua saivat jonkinlaisen havainnon porukastamme verkon alla, koska kesken laskukaarron ääntelivät pari kertaa ja kanttasivat tiukasti vasemmalle. Tämän havaitessaan parven muutkin linnut vetivät laskutelineet takaisin ylös ja lisäsivät tehoja kaartaen myöskin kulkusuunnassaan vasemmalle. Koko parvi katosi piilon lähellä olevan metsäsaarekkeen taakse.

Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä päätimme kokeilla mennä metsäsaarekkeen läpi katsomaan josko metsikön toisesta reunasta olisi mahdollista saada kuvia kurkiparvista. Olihan niitä lintuja. Olivat vain miltei vastakkaisella laidalla suota. Lähdimme palailemaan kohti piiloa ja sinne jätettyjä varusteita kun horisontissa näkyi reilusti suurempi kurkiparvi. 60 metrin suojuoksun ennätystä tavoitellen säntäsimme takaisin metsikköön, mutta nämäkin kurjet jatkoivat matkaansa aivan perimmäiseen kulmaan meistä katsottuna. Luovutimme illan jo pimetessä, haimme varusteet piilolta ja suuntasimme takaisin kaupunkiin.

Postaan tänne kuvan tai kaksi huomenna ja laitan vähän lisää ajatuksia noista kurjista ja niiden kuvaamisesta.

Jotain ihan muuta

2009-09-10T11:56:00.002+03:00

Tiedusteluretki tornille

2009-09-08T21:18:00.004+03:00

Käväisin pikaisesti suon laidalla sijaitsevalla lintutornilla. Reissuun oli ihan selkeä syy, halusin tietää ovatko kurjet vielä samoilla seutuvilla kuin edellisellä retkelläni. Tämä tieto taas kiinnosti sen vuoksi että menin Jussille uhoamaan että pystyisin järkkäämään hänet riittävän lähelle kurkia...

Kuten aina, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ainakin tänä iltana paikalle saapuneet kurkiparvet tuntuivat viihtyvän suon luoteiskulmalla. Paikkaan on piilolta matkaa äkkiä arvoiden reilu 600 metriä. Huono juttu. Nyt pitäisi sitten miettiä siirränkö piilon, viritänkö jonkin toisen piilon vai luotanko siihen että ruokailevat tuon suon kulman tyhjäksi näiden parin päivän aikana mitä tässä on ennen seuraavaa kuvausreissua ja tulevat sitten piilon lähettyville. Vaikeita päätöksiä. Pitäisi tietää mihin aikovat laskeutua että osaisi olla oikeassa paikassa kun tulevat.

Kurkia, kurkia ja lisää kurkia

2009-09-05T23:19:00.015+03:00

Suunniteltu kuvaajatapaaminen suolla kuivui kasaan kun osallistujat yksi toisensa jälkeen ilmoittivat etteivät tulekaan. Olin kuitenkin varannut iltapäivän ja illan maastossa olemiseen, joten päätin lähteä itsekseni. En tehnyt alkuperäisen miitin ohjelman mukaista maastokierrosta vaan suuntasin suoraan piilolle.

Touhutessani piilolla varusteitteni kanssa lähistöllä ollut muutaman kurjen parvi päätti siirtyä hieman kauemmaksi. Viriteltyäni kaluston valmiiksi, istuskelin rauhassa, söin eväitä ja nautin hiljaisuudesta. Sitten kuului muutama kurjen huuto jostakin kaukaa. Hetken kuluttua ääni kuului hieman lähempää. Noin kymmenen kurjen parvi laskeutui piilon lähelle. Kurjet touhuilivat omiaan ja välillä huutelivat. Illan edetessä huutoja kuului yhä enemmän ja enemmän. Kurkia saapui jatkuvasti lisää, välillä muutaman linnun ryhmissä, välillä taas isommissa parvissa. Lopulta kurkia oli niin paljon, että huutoja kuului miltei taukoamatta kaikista suunnista.

Odotellessani jotain tapahtuvaksi päätin ottaa omakuvan,
kertonee harrastuksen luonteesta jotakin:

Tämä kuva on otettu 70-300/5.6 zoomilla, polttovälin ollessa noin 200mm kohdilla. Esillä ihan vain muistutuksena siitä, että ei luontokuvaus aina vaadi niitä miljoonan taalan pitkiä putkia:

Näitä muutaman kurjen porukoita laskeutui tasaisena virtana piilon lähettyville illan aikana:
Välillä taivaalla oli suoranaista ruuhkaa:
Osa taas saapui siistissä muodostelmassa:
Muuten vaan kuva, muutama kurki nokkimassa sapuskaa ja yksi vahtii:
Kliseitä vilisevä kurkikuva:
Tunnelmapläjäys naamioverkon alta:

Valmistelumatka

2009-09-02T13:24:00.004+03:00

Käväisin tänään pikapuoliin maastossa, kävin laittamassa piilon laajennusosan paikalleen ensi lauantain tapaamista varten. Lämmin, aurinkoinen aamupäivä oli omiaan pienelle patikkaretkelle maastossa. Nappasin matkan varrelta muutaman kuvan:

Edistystä vai takapakkia?

2009-08-26T09:46:00.003+03:00

"Vuosi suolla: uponneita unelmia" -projekti etenee, vai eteneekö sittenkään? Sairastellessani sain kuumehoureissani ajatuksen projektiin liittyen. Eilen otin ensiaskeleet ideani toteuttamiseksi. Yleiskuvan saaminen koko alueesta ei ole aivan niin yksinkertaista kuin luulisi, mutta ei kuitenkaan mahdotontakaan. Kustannukset ovat oma lukunsa, tekninen toteutus omansa. Molemmissa on vielä ratkaistavia kysymyksiä ja näiden kahden asian välillä joudun tekemään melkoisesti etuvertailua vielä ennen toteutusta. Jos kustannuksilla ei olisi väliä, olisi tekninen toteutus niin sanotusti helppo nakki. Mitä enemmän taas pyrin minimoimaan kustannuksia, sitä vaikeampi ideaani on toteuttaa. Etuvertailua parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihan miten asiaa haluaa katsoa.

Kuumeen laskettua ryhdyin myös selvittämään eri vaihtoehtoja koko projektin loppuunviemiseksi. Melko pikaisen tutkimustyön tuloksena voin todeta että omakustanteena tuo on tehtävä. Kustantajien kynnys on melkoisen korkea ja en jaksa uskoa että riman ylitys tulee onnistumaan, tarjokkaita on paljon ja tämän tyyppiselle jutulle tuskin löytyy niin laajoja markkinoita että olisi taloudellisesti kannatavaa. Onneksi omakustanteen tekeminen on tänä päivänä tehty melko helpoksi, eivätkä kulutkaan nouse aivan mahdottomiin.

Aamupäivän kävelykierros

2009-08-24T13:56:00.003+03:00

Pääsin pitkästä aikaa maastoon tänään aamupäivällä. Kuljin suolla ilman sen tarkempaa päämäärää, kunhan katselin paikkoja, nautin hiljaisuudesta ja otin muutaman kuvan. Käväisin piilolla pitämässä evästaukoa. Ilokseni piilo oli pysynyt hyvin paikallaan ja sadekin oli pysynyt ulkopuolella. Sain olla ulkona ja sain projektia varten taas muutaman kuvan, lähinnä kasveista ja hyönteisistä. Tässä päivän blogitettavat otokset:

Sisäinen polte

2009-08-22T21:42:00.005+03:00

Pari viikkoa minua on korventanut sisäinen polte. Olen ollut kuin häkkiin ajettu eläin, levoton ja ärtyisä. Tänään päivällä en kyennyt enää hillitsemään itseäni, vaan nähdessäni keittiön ikkunan takana jotakin tummaa liitelevän auringonpaisteisen kukkapenkin yllä, nappasin kamerani ja säntäsin pihalle. En miettinyt asiaa sen kummemin, vaan ryntäsin etupihalle. Nyt oli aika saada lievitystä tuolle sisustaani polttavalle tunteelle. Autotallin kulmalla kyykistyin, tähtäsin ja lauoin menemään. Syöksyin seuraavaan paikkaan, vaihdoin hieman asentoa. Hain kuvakulmaa. Otin lisää kuvia. Hitaasti tunsin kuinka polte lieveni ja aloin saavuttaa harmoniaa. Muutama otos vielä ja sisälleni laskeutui rauha. Laitoin kameran pois ja tyydyin vain seuraamaan katseellani kuinka amiraali purjehti ylväästi satamasta seuraavaan, ottaen jokaisesta sen mikä hänelle kuuluikin:

Sairastelua

2009-08-14T19:15:00.003+03:00

Olen ollut pari päivää kipeänä. Kävin lääkärissäkin. Lääkäri arveli että kyseessä on ihan tavallinen flunssa eikä tuo viimeaikoina kovasti esillä ollut sikainfluenssa. Itse kallistun kyllä ennemmin possuflunssan puolelle diagnoosissa. Perustelut ovat seuraavat:

Erään työkaverini mielestä olen aina toisinaan "possujen possu".
Joskus omasta mielestään huonoa palvelua saaneet asiakkaat kutsuvat minua nimellä "sika".
Vaimoni mielestä olen hänen oma "kotipossu".
Tyttärieni mielestä hauskin imitoimani eläimen ääni on "possun röhkinä".
Omasta mielestäni olen aina välillä "onnen possu".

Jos minulla on flunssa, sen täytyy siis olla "possuflunssa". Aukotonta päättelyä, eikös?

Kalassa

2009-08-09T21:05:00.004+03:00

Lupasin tytöille tuossa taannoin viedä heidät ongelle. Tänään sitten menimme. Lähtö jäi monien sattumusten jälkeen hieman myöhäiseksi joten emme ehtineet olla kovin pitkään. Tytöt nauttivat kuitenkin joka hetkestä ja sovimme että menemme pian taas uudestaan.

Muutama kuva:

Ja tietysti se pakollinen todistekuva siitä että Susanna osoitti kykynsä heti elämänsä ensimmäisellä onkireissulla:

Yksitoista vuotta

2009-08-08T23:05:00.000+03:00

Vadelmia ja hyönteisiä II

2009-08-06T15:14:00.003+03:00

Sain taas aamuksi ohjeistusta ja tietysti tein kuten käskettiin ja kävin kaupassa. Kauppareissun jälkeen lähdin sitten poimimaan vadelmia. Kamera keikkui mukana, kuten aina maastoretkillä. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, jätin repun ja kameran vadelmapusikon reunaan kun poimin marjoja, mutta olivat sen verran lähellä että pystyin tarvittaessa ottamaan kuviakin melko lyhyellä varoitusajalla. Muutama öttiäiskuva tuli otettua. Laitetaan nyt esille tämä yksi:
Jossakin välissä tulin luvanneeksi Sneakille kuvan SuPu:sta. Se on tämän näköinen:
Vadelmia oli muuten melkoinen määrä. Vietin pari tuntia pusikossa ja saaliina oli hieman vajaa ämpärillinen. Poimittavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta aika loppui kesken kun piti ehtiä kotiin hakemaan tyttöjä hoidosta ja valmistautua yövuoroon. Jos tämmöisiä marjavuosia tulee usein, perheemme joutuu kohta investoimaan uuteen pakastimeen.

Aamupäivä metsässä

2009-08-04T18:41:00.003+03:00

Aamulla herättyäni toimin saamieni ohjeiden mukaisesti ja imuroin. Kun viimeinenkin villakoira oli saatu pussitettua, nappasin repun, ämpärin ja poimurin ja painelin metsään. Aamupäivän aikana sain poimittua ämpärillisen mustikoita ja kuljeskellessani löysin hyvän vadelmapaikan jonne ajattelin palata lähipäivinä. Jatkoin ötökkäkuvausharjoituksia. Harjoitteluun on syytäkin, suurin osa kuvista epäonnistui. Tarkennusvirheitä tuntui tulevan ihan jatkuvasti. Ongelmana oli pilvisen harmaa päivä melko tiheässä maastossa, valoa ei ollut kovin paljoa. Keskityin syväterävyyteen enkä huomioinut valotusaikojen venymistä kun kuvailin kamera tiukasti AV-tilassa. Lopputuloksena paljon liike-epäteräviä sekä selvästi tärähtäneitä otoksia.

Matkan varrella ikuistin tämän peikkomaisen metsänäkymän:

Tämä taas olkoon esimerkkinä päivän ötökkäkuvista:

Ei oikein sitä mitä hain, eikä muutenkaan kovin kummoinen kuva. Jatketaan harjoittelua. Tarkoitukseni oli muuten mennä nyt illalla suolle, katselemaan näkyisikö piilon tuntumassa mitään kuvattavaa, mutta tuo tasainen harmaus ei nyt oikein motivoi lähtemään liikkeelle, ainakaan kuvauspuuhissa. Taidan odotella jos vaikka seuraavilla vapailla olisi hieman parempaa valoa tiedossa.

Vadelmia ja hyönteisiä

2009-08-03T17:52:00.004+03:00

Tarkoitukseni oli mennä poimimaan mustikoita. Ensin en oikein saanut itseäni liikkeelle aamulla ja sitten kun pääsin maastoon, huomasinkin että voisin keskittyä vadelmiin pariksi tunniksi ja jättää mustikat seuraavalle päivälle. Vadelmien poimimisen lomassa jatkoin harjoituksia ökkömönkiäisten kuvaamisessa, projekti kun huutaa niitäkin kaiken muun lisäksi.

Päivän kuvasaldo:

Marjoja

2009-07-24T22:39:00.009+03:00

Aamulla kävin pikaisesti töissä hoitamassa yhden homman pois päiväjärjestyksestä, sain asian hoidettua ja olin kotimatkalla noin kello 10. Kello 10.30 olin matkalla maastoon. Kävin poimimassa ämpärillisen mustikoita ja puolikkaan ämpärillisen lakkoja. Projektia varten otin myös muutamia kuvia samalla kun puuhastelin ämpäreiden täyttöpuuhissa.

Ohdakeperhoset (?) olivat tutulla paikallaan:
Pakollinen käpymakro:
Tämä perhonen oli kovin ihastunut reppuuni:
Kalasääski kävi katsomassa kuka lähestyi pesäpuuta:
Mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää kun pesässä näytti olevan porukkaa:
Tirppa rauhoittui kun huomasi että olinkin jahtaamassa vain näitä:

Kaikkinensa oikein antoisa päivä ja miellyttävä reissu.

Väsyttää vaan ei nukuta

2009-07-23T22:01:00.003+03:00

Tiedättekö tunteen? Kun valvoo tarpeeksi pitkään, on lopulta niin väsynyt, ettei enää saa nukuttua. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain menee. Olen tällä hetkellä juuri siinä tilassa. Olen valvonut liikaa ja kun yritin äsken mennä nukkumaan, en saanut unta. Toivotaan että lapsuuden muistojen herättäminen tuo unen, tämä hahmo oli taattua merkki nukkumaan menosta kun olin pieni:

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille jotka tätä lukevat.

Kesän kaipuuta

2009-07-23T00:12:00.004+03:00

Iski hirveä tarve päästä palmun alle ja kokea kesä. Rommikolaa, hiekkarantaa, aurinkoa, lämpöä, sitä tähän olotilaan tarvittaisiin kipeästi. Karibia olisi aika jees. Koska ei ole lomaa, eikä rahaa, joudun fiilistelemään takavuosien musiikkitarjonnan luomassa nostalgiassa:

On tää niin väärin.

Sammaleen tasolle

2009-07-18T14:21:00.006+03:00

Muun perheen lähtiessä eilen kyläilemään tuttavien luona minä pakkasin reppuun kameran, 50mm objektiivin, vesipullon ja hyttysmyrkyn. Lisäksi matkaan lähti ämpäri ja sen kansi. Ajattelin kuluttaa pienen hetken suolla lakkoja poimien ja sitten tulla kotiin nukkumaan pienet päiväunet ennen yövuoroa. Päästyäni suolle kuljin ristiin rastiin, poimien marjan sieltä täältä. Arviolta 1/3 näkyvissä olevista marjoista oli kypsiä, joten homma kävi hieman hitaasti. Raakoja kun en periaatteesta poimi, ei semmoisilla mitään tee. Turha niitä punaisia on mukaan napsia, antaa niiden kypsyä rauhassa ja käy sitten uudestaan hakemassa kun ovat valmiit. Jos joku muu ehtii ensin niin mitä sitten? Tarpeeseen ne varmaankin ovat menneet. Samalla kun muutenkin kuljin mättäitä tuijotellen, oli hyvä tilaisuus ottaa hieman erilaista kuvamateriaalia kuin aiemmilla reissuilla. Alla päivän saldo kuvien osalta.
Nyt täytyy olla erittäin tyytyväinen päivän reissuun, sain projektiini kauan kaipaamaani kuvamateriaalia ja jokusen kilon marjoja pakastettavaksi. Ainoa miinus koko hommassa oli, että mukaan varaamani ½ litran vesipullo oli aivan liian pieni, lämpöä oli 25 astetta, aurinko paistoi ja paarmojen takia ei tehnyt mieli kulkea ilman maastopuvun takkia, joten nestettä kului melkoista tahtia.

Kaikki kuvat on siis otettu 50mm f 1.8 objektiivilla. Aivan liian usein tulee itsekin miellettyä luontokuvaus kalliilla rahalla ostetuilla pitkillä putkilla tapahtuvaksi touhuksi. Pitäisi vaan muistaa pitää silmät auki ja tarkkailla ympäristöään enemmän, luonnosta kun löytyy vaikka mitä myös ilman niitä pitkiä putkiakin. Ei muuta kuin kontalleen turpeeseen ja katsastamaan mitä siellä näkyy. Itselläni jäi pari sisiliskokuvaa ottamatta kun en ollut tarpeeksi nopea, enkä viitsinyt jäädä odottelemaan veijareiden uutta esilletuloa turpeiden seasta vaan jatkoin marjojen poimintaa. Ensi kerralla sitten.

Vihdoinkin maastoon

2009-07-14T21:13:00.004+03:00

Tänään pääsin sitten alkuillasta käväisemään maastossa. Nea lähti mukaan. Hieman epäilytti ottaa 5 vuotiasta matkaan, tarkoitus oli kuitenkin mennä ihan suolle asti. Epäilin hieman jaksaisiko likka tallustella raskaassa maastossa kovinkaan pitkälle. Kurvasimme tuttuun paikkaan hakkuuaukon reunalle ja seurasimme traktoriuraa suon laidalle. Alussa meitä molempia taisi hieman jännittää riittäisikö pienen tytön pienen saappaan varsi, mutta kun huomasimme että hyvin sujuu, kiertelimme ja katselimme ja otimme kuviakin. Piilolla käydessämme huokaisin helpotuksesta, reilun kuukauden käyttämättömyyden jälkeenkin piilo oli paikallaan ja hyvässä kunnossa. Kotimatkalla Nea totesi että oli tosi kivaa, pitää kuulemma käydä toistekin vaikka jaloissa kyllä "hieman tuntuukin." Päivän kuvat:

Sateisen päivän puuhia ja makoisat naurut

2009-07-13T10:55:00.010+03:00

Tulin aamulla kotiin yövuorosta. Olin toivonut pääseväni maastoon katselemaan ja kuvaamaan, mutta säätila teki tepposet. Yöllä alkanut vesisade tuntuu jatkuvan tasaisena ja kaikki näyttää harmaalta. Ei tuommoisesta oikein ole kuvauskeliksi. Olisihan se dokumentointia, kuuluuhaan sadekin olennaisena osana luontoon, mutta ei siitä kyllä oikein saa semmoisia kuvia aikaiseksi mitä haluaisin ottaa, ainakaan tällä hetkellä. Projektini kun jotenkin vaatii kaunista valoa kuviin, ja sitä ei tuosta saa kyllä tekemälläkään. Tai ehkä kyse on jälleen kerran näkemyksen ja taitojen puutteesta. Niin tai näin, kotona ollaan tiukasti.

Päätin siis käyttää aikani hyödyllisesti ja istahdin telkkarin eteen, katselemaan sitä täyttä soopaa mitä sieltä yleensä tulee ja mitä olin jostain syystä päättänyt käskeä digiboksimme tallentaa. En jaksanut mokomaa tuntia pitempään, vaan ryhdyin käymään läpi valokuvia jotka olin jossakin vaiheessa tyhjentänyt muistikortilta tietokoneen "lajitellaan kun keritään" kansioon. No, nyt sitten on aikaa lajitella niitä. Etupäässä perhealbumiin kuuluvia räpsyjä, mutta jokainen kuva on kuitenkin jollakin tapaa merkityksellinen, pitävät kaikki sisällään muistoja jostakin tietystä hetkestä, tapahtumasta, tilanteesta jonka olen halunnut ikuistaa. Kuvia on kyllä melkoinen määrä, miten niitä onkin jäänyt lajittelematta noin paljon? Aikaisemmin kohdattu hetkellinen laiskuus kostautuu nyt sitten kymmenkertaisena, kuten aina.

Tässä bloggaillessani ajattelin lintsata hieman ja kokeilin kääntää yllä olevan tekstin googlen kääntäjällä. Miltäs tuo ensimmäinen kappale vaikuttaa google englanniksi:

"I came home the morning of a night shift. I had hoped to get to look at the terrain and to describe, but the weather did tepposet. At night, rain started to feel a continuous and stable, everything looks gray. Not tuommoisesta right not kuvauskeliksi. It would be the documentation, kuuluuhaan sadekin an integral part of nature, but it is not enough to be semmoisia photos at what I would like to take, at least for the moment."

Taidan jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti, bloggailen Suomeksi ja veivaan tekstin sitten tuonne enkun kieliseen versioon päivän tai kahden viivellä, ihan itse. Ei tuommoista kehtaa laittaa esille ja taidan kyllä veivata sen enkuksi nopeammin suoraan kuin että ryhtyisin tekemään tuosta siansaksasta järkevää. Koneellisessa käännöksessä lienee omat vaikeutensa, sanoilla kun on kielissä niin monia merkityksiä, asiayhteydestä riippuen ja semmoisten opettaminen näille matemaattista logiikkaa ymmärtäville masiinoille lienee suunnilleen sama kuin minulle yrittäisi opettaa näiden tietokonevehkeiden logiikkaa.

Tämä on muuten sitten blogiteksti nro 60, aika paljonhan tätä soopaa on tullut jo laitettua esille. Tuommoista pyöreätä lukua pitää illalla juhlistaa kunnon löylyillä ja parilla karhulla, vai mitä?

Pitkän tauon jälkeen

2009-07-09T22:11:00.010+03:00

Viimeisestä postauksesta on kulunut melkoisesti aikaa. (Teko)syy on huusholliimme iskenyt remontti, en ole kaiken touhun keskellä yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko nettiä, blogista puhumattakaan. Pieni irtiotto netistä teki kyllä ihan hyvää. Hetkittäin tosin tuntui siltä että tämä biisi kuvaa remontin tekemisen tunnelmia varsin osuvasti:

Sanoitus ei ehkä niinkään, mutta musiikin luoma tunnelma on kyllä aika lähellä tuntemiani fiiliksiä erityisesti tapetoinnin aikana.

Kuluneen kuukauden aikana ehdin kyllä räpsimään pari kuvaakin, ei niissä tosin mitään hurraamista ole, mutta tulipahan otettua ja samalla totuteltua tuohon uuteen kameraankin.

Nämä pari tirppaa bongasin Lappalanjärven rannalta:

Sitten vietettiin äitimuorin synttäreitä. Vieraita oli ihan mukavasti ja juhlien tunnelma oli mitä mainioin vaikka rankka vesisade ja kylmä tuuli yrittikin hieman haitata puutarhapirskeiden pitämistä. Yhteispotrettiin saatiin kaikki muut paitsi minut, kun heiluin kameran takana ja yritin saada likkojamme katsomaan kameraan päin, huonolla menestyksellä tietenkin:
Kuvaajaystäväni Jussi poikkesi pikaisesti käymään ja otti meikäläisestä hienon kuvan. Hämmästyin miten nopeasti koko homma kävikään, sillä aikaa kun vaihdoin maastopuvun päälle, Jussi oli jo ehtinyt asettaa valaistussysteeminsä pihamme takana olevaan metsikköön. Sitten ei muuta kuin äijä reppujakkaralle istumaan ja naps, naps, muutama nopsa kuva ja se oli siinä. On se näköjään helppoa kun sen osaa. Jussi on aivan loistava tyyppi ja tunnen olevani onnekas kun olen päässyt tutustumaan häneen ja nyt pääsin vielä näkemään minkälaisesta kuvaamisesta hänen kohdallaan on kysymys. Avartava kokemus.

Kuvaussession jälkeen kilautimme virukselle ja lähdimme porukalla käväisemään kaupungilla. Kävimme kahvilla, jutustelimme kuvaamisesta ja maailman menosta muutenkin ja sitten käppäilimme hetken ympäri keskustaa, ottaen kuvan sieltä, toisen täältä.

Ylemmässä kuvassa virus surffailee irtonaisella betonilaatalla kaupungintalon "takana" kansalaistorilla ja alemmassa polttareitaan viettämässä ollut neitokainen esittää jotain hienoja jumppa kuvioita.

Uusi kamera kävi maastossa

2009-06-07T14:00:00.000+03:00

Sain eilen uuden kamerani. Tänään päätin sitten lähteä käväisemään maastossa, lähinnä tarkistaakseni piilon kunnon viime päivien myrskytuulien jäljiltä. Ajattelin myös ottaa osan naamioverkoista pois maastosta, piilon "laajennusosalle" ei ole paljoakaan käyttöä lähiaikoina. Päätin soittaa ystävälleni Simolle, joka hyvin lyhyellä varoitusajalle oli heti juonessa mukana ja lähti matkaan katsastamaan mitä suolla näkyy.

Reissumme alkoi ihan mukavasti, heti autosta noustuamme saimme havainnon palokärjestä hakkuuaukon vastakkaiselta laidalta. Sain näpsäistyä siitä pari kuvaakin, melko etäältä tosin.
Suolla muutama viklo pyöri lähettyvillä kun kävelimme kohti piiloa. Ilmeisesti niillä oli poikaset jossakin lähistöllä turppaiden seassa, koska pitivät melkoista meteliä puiden latvoissa. Parin hätäisen räpsyn jälkeen jatkoimme reippaasti matkaa samalla kun pahoittelimme mielessämme aiheuttamaamme häiriötä.
Piilo oli pysynyt paikallaan kovista tuulista huolimatta. Paluumarssilla näimme kalasääsken palaavan pesälleen omilta reissuiltaan.
Pikaiseksi kävely- ja tavallaan uuden kameran sisäänajo- ja kokeilukierrokseksi varsin onnistunut reissu. Nyt pitää ottaa päiväunet ja suunnistaa yöksi töihin. Huomenna jatkan sitten remonttia ja varmaan jossakin välissä tutkiskelen kameran käyttöohjekirjaa.

Harmittaa

2009-06-05T21:02:00.002+03:00

Joskus olisi kiva kun osuisi paikalle kun sattuu ja tapahtuu siten ettei olisi töissä ja olisi kamerakin mukana. Tänäänkin olisi saanut melkoista kuvamateriaalia, mutta minkäs teet. Vaikka ei sen puoleen, eihän minulla ole kameraakaan tällä hetkellä. Lassi Kujalalle pisteet tilanteen dokumentoinnista.

Hieman vähemmän harmittavana tietona todettakoon että sain päivän päätteeksi puhelun. Puhelun aikana sovin hakevani uuden kamerani huomenna. Nyt pitäisi jotenkin malttaa odotella.

Odotellaan

2009-06-03T17:34:00.003+03:00

Kävin tänään sitten tuossa meidän paikallisessa valokuvausliikkeessä. Näppäri on mukava kauppa asioida, olen aina saanut sieltä hyvää palvelua milloin missäkin kameroihin ja kuvaukseen liittyvissä jutuissani. Niin kävi tänäänkin. Hetken putiikissa oltuani saimme sovittua että kaupasta soitetaan kun uusi kamerani on noudettavissa. Ei ollut aivan selvää tuleeko se huomenna vai parin päivän päästä, mutta mikäs kiire tässä nyt olisi, en ehdi kuvaamaan parin seuraavan päivän aikana kuitenkaan. Olisin saanut kameran tilattua hitusen halvemmalla netin kautta jostakin ulkomailta, mutta maksan mielelläni muutaman kympin ylimääräistä henkilökohtaisesta palvelusta ja siitä että kauppa sijaitsee oman kylän keskustassa.

Vaikeita päätöksiä

2009-05-29T20:41:00.004+03:00

Vanha uskollinen, käytettynä ostettu mutta tähän asti hienosti toiminut, Canon 30D taitaa nyt sitten olla tiensä päässä. Pitäisi siis hommata uusi kamera, ainakin jos aion jatkaa "Vuosi suolla -uponneita unelmia" -projektiani. Ongelmana on että en tiedä minkä kameran hankkisin. Tai no, tiedän että ostan Canonin, johtuen ihan siitä että sitten voin käyttää jo olemassa olevaa optiikkaa uudenkin kameran kanssa. Canonin mallistosta voidaan sulkea pois 1-sarjalaiset, hinta on semmoinen ettei minulla valitettavasti ole niihin varaa. 100-sarjalaiset taas ovat mielestäni hieman köykäisen oloisia ja joissakin ominaisuuksissakin on hieman toivomisen varaa. Jäljelle jäävät siis "kymppikerholaiset". Tässä tulee sitten se ongelmani. En oikein tiedä minkä ostaisin. Vaihtoehtoina olisivat 40D, 50D, molemmat uutena tai sitten sopivasti käytetty ja sopivalla hinnalla myynnissä oleva 30D, 40D tai 50D mikäli semmoinen kohdalle osuisi. Ottaisin mielelläni vastaan PERUSTELTUJA mielipiteitä näistä esittämistäni eri vaihtoehdoista.

Jos joku ei tunne kyseisiä kameroita ja niiden ominaisuuksia, alla on linkit dpreview:n sivuille missä niistä kerrotaan.

30D

40D

50D

Miitin kuvat

2009-05-22T21:16:00.004+03:00

No niin. Sain käytyä ottamani kuvat lävitse. Kuten aina, suurin osa oli ihan suttua ja sekundaa, mutta oli joukossa muutama jonka kehtaa laittaa näytillekin. Kertonevat jotakin tapaamisestamme. Lämpimät kiitokseni kaikille osallistuneille, oli mukavaa vaihdella ajatuksia maailman menosta, kuvaamisesta ja ehkä hieman valottaa oman kuvausharrastukseni ideologiaa ja sitä mistä näissä piiloprojekteissa sun muissa oikeastaan onkaan kyse.

Porukka näytti suunnilleen tältä naamioverkon alla istuskellessamme:
Maisemat näyttivät tämänmoisilta kun niitä katseli verkon aukoista:
Vastoin esitettyjä väitteitä, piilosta näkyi myös joitakin lintuja, ihan kuvausetäisyydelläkin:
Poislähtiessämme porukka levisi hieman jokaisen etsiessä mieleistään reittiä:

Jos piti silmät auki, kotimatkaltakin saattoi bongata jotain kuvattavaa:

Miitti

2009-05-21T22:39:00.003+03:00

No nyt se jo kertaalleen peruuntunut "suomiitti" sitten oli. Vakioporukka oli taas kasassa, miitin pitopaikka oli vain hieman totutusta poikkeava. Matka autoilta piilolle oli varmaankin jonkinasteinen kokemus osallistujille, hieman upottavaahan tuo tähän aikaan vuodesta on. Piilolla sitten istuskeltiin ja turistiin niitä näitä, suurimman osan ajasta sen verran kovaa ettei ollut ihme että linnut kiersivät meidät tarpeettoman etäältä. Näköhavaintoja linnuista tuli melko paljon ja ääniä kuului enemmänkin. Yleisimmät bongatut lajit olivat "lokki" ja "musta lokki"...

Kaikesta huolimatta uskoisin porukan saaneen jotain kuvattuakin, omat kuvani odottelevat tuolla kortilla siirtoa koneeseen ja siitä sitten esille. Yritän huomisiltana laittaa jotakin näytille, nyt täytyy ottaa iisisti, hoitaa koiran iltatoimet ja sitten mennä nukkumaan että jaksan aamulla lähteä pirteänä töihin.

Takapihan elämää

2009-05-19T22:07:00.001+03:00

Pitäisiköhän tässä jo alkaa huolestua tämän luontoharrastuksen saamista mittasuhteista? Jotenkin tuntuu hetkittäin siltä kuin olisin hieman liiankin suojelevainen. Vai mitäs mieltä olette seuraavasta?

Olen nyt pitkin kevättä seuraillut takapihamme elämää ja kohta pitää varmaan kaivaa kamera esille ja siirtyä tuohon pihalle kytistämään ja kuvaamaan. Heti aidan takana, naapurin puolella, on puun juurella kolo. Kolossa asustelee pieni hiirulainen joka kolostaan tultuaan juoksee koiratarhan ohitse, lautapinon alle ja piiloteltuaan siellä hetken tulee esille ja jatkaa matkaansa kukkapenkkiin. Aikansa kukkapenkissä touhuttuaan hiirulainen joko jatkaa matkaansa nurmikon poikki seuraavalle kukkapenkille tai sitten palaa takaisin koloonsa. Kyllähän tuo pitää jossakin välissä kuvata. Kunhan pysyy pihan puolella niin olkoon minun puolestani. Sisälle sen ei sitten parane ilmestyä kertaakaan, se voi käydä äkkiä hengen päälle.

Takapihan toisen koiratarhan verkon tukipalkkien väliin on sitten ilmestynyt linnun pesä. Pesässä on tällä hetkellä 6 munaa ja niistä näyttää huolehtivan räkättirastas. Rastas väistää pesältä aina kun koira tulee lähelle, mutta koska tarha ei tällä hetkellä ole aktiivikäytössä, saa rastas hautoa melko rauhassa. Tuonkin voisi varmaan kuvata tässä lähipäivinä. Räkätit tosin ovat hieman mustalla listalla, viime kesänä ei montaa mansikkaa takapihalta löytynyt ja mikäli viinimarjapuskamme edes tekee marjoja, niitä ei todellakaan ole tarkoitettu räkäteille. Taidan antaa räkätin olla ja suojaan pensaat kunhan kesä etenee.

Tiedusteluretki

2009-05-16T18:53:00.005+03:00

Tein tänään iltapäivällä pikaisen visiitin suolle. Tarkoitus ei ollut kuvata oikeastaan mitään, vaan käydä vain hieman kävelemässä. Retkellä oli kuitenkin myös selkeä tarkoitus, olin nimittäin päättänyt tiedustella sopivan reitin piilolle ensi viikon suomiittiä silmälläpitäen. Yksinään kulkiessa ei ole niin väliä vaikka joutuisi hieman "hakemaan" sopivaa reittiä, mutta isommalla porukalla se ei ole kovinkaan hauskaa. Samalla pääsin tarkistamaan missä kunnossa piiloni on taas hieman pitemmän käyttötauon jälkeen. Olikin hyvä että kävin tarkistamassa tilanteen, aiemmin käyttämäni reitti oli melko upottavassa kunnossa, joten hain vaihtoehtoisen reitin hieman sivummalta. Piilokin oli kärsinyt hieman vaurioita viime päivien kovissa tuulissa, piilon päälle viritellyn naamioverkon kiinnitykset olivat pettäneet ja koko verkko oli yhtenä myttynä piilon kulkuaukon edessä:
Virittelin verkon takaisin paikalleen ja parantelin muutenkin hieman verkkojen kiinnityksiä. Saman tien virittelin sitten verkot hieman isommalle alalle piilon viereen, hyödynsin puita verkkojen kiinnityksiin ja verkkojen nostamiseen hieman korkeammalle. Nyt on tilaa pitää miittiä, kaikille löytyy sopivasti paikka verkon alta ja kuvaus- ja tähystysaukkojakin pitäisi riittää.
Mitäs mieltä olette, kelpaako?

No jopas.

2009-05-15T08:59:00.004+03:00

Pari päivää on mennyt ja tämä läppäri taitaa peräti toimia. Ei ainakaan sammahtele enää itsekseen. Hyvä näin. Olenkin näköjään melkoinen velho kunnostamaan näitä vehkeitä. Pitäisiköhän perustaa firma, jos rupeasin sivuhomminani puhdistelemaan kahvitahroja ihmisten tietokoneiden sisältä?

Pikkulikat ovat olleet koko viikon kipeinä. Ensin Susanna oli kuumeessa. Kuumeen laskettua ajateltiin että hyvä, mikäs tässä. Vein tytöt päiväkotiin ja ehtivät olla noin tunnin kun puhelin soi ja päiväkodista ilmoitettiin Tiinan olevan vuorostaan kuumeessa. Menin hakemaan Tiinaa kotiin ja kuulin samalla Susannan mahan olevan sekaisin. Eihän siinä sitten muuta voinut kuin tuoda Suskukin kotiin. Nyt ovat molemmat sitten poteneet mahatautiaan koko viikon. Tänään taitaa olla ensimmäinen päivä kun alkavat olla suunnilleen kunnossa, mutta hoitoon ei ole vielä asiaa. Minulla taas olisi ollut melko tärkeää menoa tälle päivälle, mutta minkäs teet, kyllähän nuo naperot menevät kaiken muun edelle. Olin nimittäin saanut kutsun TÄMÄN näyttelyn kutsuvierastilaisuuteen tälle päivälle. Tuolla on kaiken muun lisäksi esillä jonkin verran minun ottamiani valokuvia virkakoirista. Jos aikaa ja intoa riittää, käykää katsomassa. Itse ajattelin poiketa paikalla jossakin välissä kesän aikana kun ajelemme taas länteen päin sukuloimaan.

Joo-o

2009-05-13T12:18:00.002+03:00

Ei tämä kannettava tainnutkaan tulla ihan kuntoon. Katkaisee virrat itsekseen, johtuu ilmeisesti siitä että kuumenee liikaa. Ainakin tuntuu takaosastaan kovin kuumalta aina silloin kun tekee tuon yllättävän sammumisen. No, ei hätää. Kannet auki ja jatketaan puhdistelua, ilmeisesti sähköä menee vielä jossakin kohdassa väärään aikaan väärään paikkaan jotain kahvitahraa pitkin. Voi tietysti olla myös että kasasin tämän jotenkin väärin eikä ilma pääse kiertämään tuolla sisällä tarpeeksi ja siksi kuumenee liikaa. Ehkä tämä vielä tulee kuntoon.

Rakas vaimoni kyllästyi jo tämän temppuiluun ja tilasi itselleen uuden kannettavan. Taidan yrittää olla kiltti poika lähiaikoina, jos minäkin saisin sitten käyttää sitä uutta konetta kun posti sen tuo. Tiedän ainakin joutuvani laittamaan sen käyttökuntoon, eli voin aivan hyvin samalla tehdä siihen itsellenikin tunnukset, vai mitä?

Olisi kyllä sääli joutua luopumaan tästä vanhasta läppäristä, eihän tämä kummoinen vehje ole, mutta silloin kun vielä toimi ajoi asiansa enemmän kuin hyvin minun käytössäni.

Kahvia

2009-05-12T08:24:00.002+03:00

Nyt harmittaa etten ottanut kuvia. Eilen harmitti taas muuten sen verran, että kuvaaminen oli viimeinen asia mielessäni. Onnistuin nimittäin kumoamaan täyden kupillisen kahvia suoraan kannettavani päälle. Tietysti koneessa oli tapahtumahetkellä, kuten yleensäkin, virrat päällä. Yritin pyyhkiä kahvia koneelta pois talouspaperilla, mutta kun näyttö meni juovaiseksi ja koneen alapinnalla oleista rakosista näkyi valuvan kahvia nykäisin virrat pois ja rupesin miettimään mitä tehdä. Lopulta päätin antaa koneen kuivahtaa aikansa ja sitten kokeilin käynnistellä uudestaan. Ei toiminut, virtavalo välähti pari kertaa, mutta siihen se sitten jäikin. Päätin ettei ole mitään menetettävää ja ryhdyin avaamaan koneen kuoria. Operaatio osoittatui yllättävän vaikeaksi näin ensikertalaiselle, mutta lopulta olin saanut kuoret irti ja edessäni oli koneen sisusta. Kahvia tuntui olevan kuivuneena miltei joka paikassa. Kävin verstaalta hakemassa alkoholia ja pumpulipuikkoja ja ryhdyin pyyhkimään kahvitahroja pois. Tippa ja tikku kerrallaan puhdistelin kaiken minkä näin. Näppäimistön ja muutamat muut suuremmat yhtenäiset pinnat pyyhin alkoholiin kostutetulla paperilla puhtaaksi. Lopulta uskoin saaneeni kaiken puhdistettua ja ryhdyin laittamaan konetta uudestaan kasaan. Sain koneen kasaan yhden aikaan yöllä. Päätin jättää koekäytön aamuun ja menin nukkumaan. Nyt kokeilin käynnistää koneen ja hämmästyksekseni huomasin että tämähän toimii.

Kannatti siirtää

2009-05-07T13:50:00.011+03:00

Lähdin aamupäivällä käväisemään maastossa. En varsinaisesti ajatellut mennä piilolle kuvailemaan mitään, yleensä kun piilolla kannattaa olla paikalla jo heti auringon noustessa tai sitten vaihtoehtoisesti mennä iltapäivästä / alkuillasta odottelemaan auringonlaskua. Elukat kun tuntuvat yleensä olevan aktiivisimmillaan aamu- ja ilta-aikaan. Lähdin siis ehkä ennemminkin ulkoilemaan kuin kuvaamaan.

Kävelin ja kiertelin suolla, katselin ja ihmettelin luontoa ja päätin sitten mennä pitämään taukoa piilolle. Piilolla kaivoin repusta toisen naamioverkon jonka virittelin puiden varaan piilon viereen, tavallaan avonaiseksi "laajennusosaksi" kojulleni. Olin saanut verkon paikalleen ja join mehua kun katsoin juuri virittelemäni verkon ylitse. Paikalle oli ilmestynyt neljä kurkea ja kuovi. Eihän siinä muuta voinut kuin ruveta kuvaamaan. Kuvatessani katselin lintujen touhuja muutenkin, kuovi tuntui kovasti kuvittelevan olevansa osa tuota neljän kurjen porukkaa, kulki jatkuvasti kurkien mukana ja lopulta kurkien noustessa siivilleen lähti myös kuovikin.

Joutsenet olivat vaihtaneet paikkaa sitten viimenäkemän, olivat siirtyneet lähemmäs lokkiyhdyskuntaa ja kalasääsken pesäpuuta. Muutama muukin tirppa näkyi. Päätökseni siirtää piiloa oli mitä ilmeisimmin onnistunut. Reilu tunti paikalla ja reilusti havainnoitavaa ja jonkin verran jopa kuvattavaa. Päivän kuvat:

Ikääntymistä

2009-05-06T14:16:00.006+03:00

Sain aamulla tekstiviestin jossa pikkusiskoni onnitteli minua, "vanhusta". No, ikäähän tuli taas pykälän verran lisää, mutta en kyllä tunne itseäni yhtään vanhaksi. Sen verran päivän mittaan sadelleet viestit pistivät miettimään maailman kiertokulkua, että oli ihan pakko kaivaa juuppelituupista teinivuosieni idoli esille. Ei taida Anguskaan tuntea itseään vanhaksi vaikka on reilusti meikäläistäkin iäkkäämpi:

Oli se

2009-05-04T22:36:00.004+03:00

Kävin pikaisesti maastossa aamupäivällä. Piilo oli pysynyt paikallaan, vaikka edellisen käyntini jälkeen olikin ollut muutama todella tuulinen päivä ja piilon kiinnitysnarut olivat päässeet löystymään lumien sulamisen myötä:
Purkasin koko systeemin ja siirsin piilon toiseen paikkaan, lähemmäs sitä aluetta missä olin havainnut kurkien viihtyvän aiemmilla käynneilläni. Piilon pohjarakennetta epäilleille tiedoksi, levyt olivat toimineet kuten olin arvellutkin, eikä rakennelman siirtäminen ollut mikään ylivoimainen koitos, vaikka maasto oli paikoitellen erittäin kostea ja upottava. Uudessa paikassa virittelin naamioverkon piilon päälle:
Poistuessani nappasin vielä kuvan maisemasta ja piilosta uudessa paikassaan:
Aika hyvinhän tuo tuonne häviää, eikös?

Uimareita

2009-05-03T22:20:00.004+03:00

Neiti 5v on innokas uimari. Tänään oli Kouvolan uimarit ry:n vesipeuhula -ryhmän kevätkauden viimeiset harjoitukset. Otin kameran mukaan kun vein tytön hallille:

Kuvia oli vaan vaikea ottaa kun tyttö on kuin hylje, enemmän pinnan alla kuin päällä:Onneksi ryhmän touhuihin kuului altaan reunalta hyppyjä, sain edes pari fotoa aikaiseksi:Että semmoisia tällä kertaa. Aamulla olisi tarkoitus lähteä katsomaan miten piilo on kestänyt tuulessa ja tulvassa suolla. Pitäkäähän peukkuja että on vielä paikallaan.

Nöyrimmät anteeksipyyntöni

2009-05-02T21:51:00.004+03:00

Pyrin yleensä pitämään viimeiseen asti kiinni sovituista asioista. Nyt joudun kuitenkin esittämään nöyrimmät anteeksipyynnöt niille Nikon -porukan jäsenille, jotka olivat valmistautuneet lähtemään "suo miittiin" 25.4. Itsestäni riippumattomista syistä jouduin perumaan tapahtuman. Pahinta tapahtuneessa oli se, että en saanut mahdollisille osallistujille toimitettua sanaa tapahtuman peruuntumisesta. Olen tapahtuneesta syvästi pahoillani.

Vappu oli ja meni. Vietimme vappua perheen kesken. Poikkesimme järven rannalla paistamassa makkarat. Onnistuin nappaamaan muutaman luontoaiheisen kuvankin:

Jos näissä ei ollut kevään tuntua tarpeeksi, varmana kevään merkkinä voitaneen pitää sitä, että takapihan kangasvuokot ovat taas ryhtyneet kukkimaan: